sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

mitä se vaatii

Tää kuva on ihan loistava. Se saa miettimään, mitä oikeasti on valmis tekemään haaveittensa eteen. Jos muistelen, mitä vaadin iteltäni vuosia takaperin, vastaus on, että liian vähän. Elin ja menin vaan, kattelin mihin sitä päätyy. Ja puhun koko elämän kannalta. Kaikki oli aivan hyvin, elämä oli kivaa ja on aina ollut. Mutta jumitin jotenkin paikallaan. Opiskelin liikuntaneuvojaksi, ohjasin jumppaa, viikonloput meni turhuuksiin, ja tuntu, etten päässyt kehittymään ihmisenä ollenkaan. Nykyään vaadin iteltäni hurjan paljon. Onneksi löysin yhdessä vaiheessa elämääni ihmisen, joka haasto mut aivan täysin. Kukaan ei oo ennen ollut mulle niin suora ja sellanen, joka ei mielistele ollenkaan. Vaan pistänyt oikeasti miettimään, mihin musta oikeasti on, mitä kaikkea voisin saavuttaa. Ja hitaasti, mutta varmasti opin löytämään omaa tietä. Oon oppinu olemaan aikaansaava, tekemään hommat niin hyvin, kun mahollista, mutta silti en oo muuttunu suorittajaksi, koska se on taas mulle tosi tärkeää, että nautin ja teen asioita intohimolla. Mutta se tästä yleisestä höpinästä.


Mitä tämä lajivalinta vaatii multa? Mistä mä nautin?
Esimerkiksi viikonloppusin herään yleensä seittemän ja yheksän väliltä. Tänä aamuna käytiin Katjan kanssa aamulenkillä. Koko kaupunki oli sunnuntaina aamulla kaheksalta hiljanen, ja voi että me nautittiin. 
Se vaatii multa viikossa neljä tai viisi salitreeniä. Se ei sinällään ole mitään, kun miettii vaikka huippu-urheilijoita. Se tekee vuodessa silti vähintään 208 salitreeniä. Se on helppo puoli. Mutta mitä se oikeasti vaatii on uni ja ruokavalio. Pidän huolta, että nukun yössä sen kahdeksan tuntia, joka on mun läheisten kannalta aika hyvä puoli, sillä oon normaalia huvittavampi (kauniisti sanottuna), jos mut sattuu herättämään ennen herätyskelloa. Se vaan mahdutetaan aikatauluun. Kyllä mä joskus joustan tästä, mutta mielelläni en. Ruokavalio. Se maksaa, se vie suurimman osan mun tililtä. Olihan se helppoa joskus elää pinaattikeitolla ja karkilla. Proteiini maksaa. Aika joka menee ruuanlaittoon. Sen vois käyttää vaikka leffaa katellen, mutta mulle ruuanlaitto on melkeen ko terapiaa. Eväiden kantaminen. Joskus mietin, että olis mukava lähteä pienen laukun kanssa liikenteeseen, mutta ei, mun purkit ei mahu pieneen tilaan. Aikatauluttaminen. Aamulla kouluun, koulusta töihin, töistä salille, salilta suihkuun, suihkusta pakkaamaan seuraavan päivän eväät, siitä nukkumaan. Kyllä mä oikeasti kerkeän puuhata kaikkea muutakin, mutta on se erilaista kun mennä koulusta suoraan kotiin miettimään, mitähän sitä tänään tekis. Mä tiedän mun arjesta vähintään sen kuukauden verran eteenpäin suurin piirtein, mitä se tulee sisältämään. Diettiaika on sitten ihan erikseen. Aamulenkit, viime dietillä piti kellon herättää viideltä, että kerkesi kaiken hoitamaan. Mä lähden kisoihin, se sulkee paljon asioita kesältä pois, ei tietenkään kaikkea. Mutta kyllä se kesä on melko erilainen, kuin ilman kisoja.


Ja mä olen vasta alotteleva amatööri. Enkä ole huippu-urheilija. Ja myönnän, että mun aika ihmissuhteille on liian pientä. Mulla on tiivis ystäväpiiri, ja esimerkiksi harmittaa, kun äidille laitoin perjantaina töistä viestin, että en pysty nyt vastaamaan, soitellaan sunnuntaina. Mutta toisaalta tämä on sitä mitä mä haluan. Nautin ihan suunnattomasti, tää on mun valinta. Oon luullut että tää on vaan harrastus, jollasena sitä pidän. Koulu, työt ja ihmissuhteet on se pääjuttu, mutta kyllä tää harrastus on kehittäny mua ihmisenä paljon. Ja ohjannut mun valintoja. Mutta muulle ylimääräselle ei jää aikaa. Esimerkiksi käyn tosi harvoin ulkona, herään mielummin aamulla aikasin. 



Mutta tosiaan en ole aina vaatinut. Sain lukiosta hyvät paperit, mutta en tarpeeksi hyviä. Hain fyssarikouluun pari kertaa, ja välivuosiahan niistä tuli, jos sitä jumppaohjaajakoulutushömppää (ei ollu mun juttu) ei lasketa. Aloin miettimään, että ei jumalauta, haluan oikeasti sinne kouluun, miksi ei voinu lukiossa panostaa. Piti keksiä toinen reitti (en tienny mittään avoimesta puolesta), ei muuta kun hierojakoulun pääsykokeisiin, panostusta sinne, ja niillä papereilla sitten hain fyssariksi. Haastattelussa multa kysyttiin lopussa, mistä haluan, että koulu muistaa mut. Vastasin, että koska on fakta, että mulla on joka ikisestä hakijasta suurin motivaatio tänne. Aion tulla opiskelemaan tänne nyt. Oon valmis, ja aion valmistua tästä koulusta sanotte mitä sanotte. Ja luojan kiitos ne näki mun motivaation. En antanu vaihtoehtoja. 


Mun elämä ei oo rankkaa, koska rakastan sitä. Mietin monesti iltasin, kuinka mahtava päivä mulla oli. Koen, että siinä on niin paljon sisältöä. Mä panostan siihen, oon löytäny oman juttuni. Eikä kehittyminen tähän lopu, se kasvaa koko ajan tässä matkassa. Elän täysillä, vaikka se voi olla erilaista, miten muut elää täysillä. Toivon, että kaikki löytäis ne omat juttunsa, haastais itteänsä, kehittäis ittiään ihmisenä. Miettii mitä se vaatii, ja onko siihen valmis. Oli se mitä tahansa.

Mä haastan mun läheisiä. Teen sen vaan sellasella tavalla, että lähestyn jokasta siten, että tiiän puhuvani sellasta kieltä, että se on mun ystävän ymmärtämää. En painosta, en kehota, keskustelen ja haastan. Oon ylpeä niistä jokasesta. Ne panostaa omaan elämäänsä. Parasta on nähdä toisen puhuvan intohimo silmissä. Ootte mulle äärettömän rakkaita, vaikka en soittelekkaan joka ilta. 
<3 

xoxo
mira

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Matcha tee

Oon monesti melko hyperaktiivinen ihminen. Jutut lähtee välillä käsistä, ja juoksen koko ajan eri suuntaan, sekä hypin seinille. Tän puolen erityisesti tuntee mun ystävät, nytkin vähän säälin Katjaa valmiiksi (jota meen kohta juna-asemalle vastaan, jee! ), kun se joutuu viettämään mun kanssa yli vuorokauden samassa tilassa. Mutta olisittepa nähneet mut toissa aamuna -ja eilen. Tätä on pakko saada lisää mun teekokoelmaan.


Eli tosiaan testailin mainittemaani matcha teetä, ja voi jumpe sitä energian määrää. Ja nyt en huijaa, koska mun ystävät koulussa nauro, että miten voit olla noin energinen. Sanoin juoneeni matchaa, ja vastauksena tuli, että sen kyllä huomaa. Oli semmonen maailma-on-parasta-ikinä-fiilis koko päivän, ja muutkin huomas sen korostuneen fiiliksen.

Mutta vähän infoa tästä mun tulevasta vakkarista, joka pistää kyllä suuresti mun kahvirakkaudelle kampoihin:


Matcha on japanilainen korkealuokkainen hienoksi jauhettu vihreä tee. Sitä käytetään teenä tai ruoanlaitossa. Siinä, missä vihreä tee kasvavaa ympäri maailman, matcha on ehdottomasti tunnusomaista Japanille. 

Matcha on tunnettu lukuisista terveysvaikutuksistaan. Se sisältää paljon ravintoaineita, antioksidantteja, kuitua ja klorofylliä. Se on sokeriton ja mainio juoma diabeetikoille sekä heille, jotka haluavat vähentää sokerinkäyttöään. Matchan terveyshyödyt ylittävät muut vihreät teet, koska matchaa nauttivat itseasiassa syövät koko lehden, eivät pelkästään siinä haudutettua vettä. Yksi lasillinen matchaa vastaa 10 lasillista vihreää teetä, jos verrataan ravintoarvoja ja sen sisältämää antioksidanttien määrää.

Matcha on yksi vihreän teen laji ja vihreä tee sisältää kofeiinia. Kun juot matchaa, nautit kokonaisia lehtiä (etkä ainoastaan hauduketta, kuten muut teet nautitaan), saat leppoisan ja tasaisen energiavirran 4-6 tunniksi. Matcha on sekä virkistävä että rentouttava; se sopii täydellisesti töihin, meditaatioon, treeneihin ja peleihin keskittymiseen.

Ja just tuollanen olo mulla oli. Pirteä, energinen, mutta silti jotenkin tosi rauhallinen. Jos on juonut liikaa kahvia tai vaikka energiajuomaa, tulee sellanen levoton ja ehkä vähän ahdistava olo, ettei tiedä yhtään miten päin olis. Matcha taas teki energiansa lisäksi olosta keskittyneen, oli helppo olla jotenkin erityistarkka koulussa ja kuunnella muita. En tiiä, rakastuin vaan nyt ja lujaa. Enkä yhtään liiottele, mulle toimi. Onneksi löysin tämän nyt. Eilen aamulla pistin myös teeveden lämpenemään, koska meillä oli tentti, ja halusin samanlaisen keskittymisen käyntiin. Ja tosiaan ei kiehumaan asti! Vesi saa olla 80 asteista, jotta teen hyödyt säilyy. Sain myös vinkin, että tän voi sekottaa kylmään veteen ja juoda shottina, hyvin siis kerkeää duunata tän aamusin. Tai laittaa vaikka mantelimaitoon, käyttää pirtelöihin tai mihin vaan nesteeseen. Maku omasta mielestä oli ihan perinteinen vihreän teen makunen, eli hyvä. 

Joten mun tulevat rakkausaamu-setit näyttää hyvin monesti tästä lähtien myös tältä:


Tenttiin lukeminenkin onnistu paljon vähemmillä tauoilla :--D
Ahh. Tämä testattava osottautu ainakin hitiksi ja koukutti mut täysin. Suosittelen testaamaan. Ja jos haluaa lukea lisää tästä niin muutama linkki tulee! Plus mullakin on noita testipussukoita, joten ei tartte heti alkuun ostaa/tilata isoa settiä.




Meinasin kirjotella tähän samaa muutkin kuulumiset, mutta tulis taas niin pitkä megapostaus, että laitellaas ne myöhemmin.

Ps. tänään oli rauhallinen aamu, sillä unirytmi herätti mut jo seittemältä, niin nautiskelin parasta appelsiini-suklaa-kahvia <3. Mulle tulee jatkossa valinnanvaikeus aamusin..

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

keskiviikon päivitystä

Ekanakin vielä maininta siitä, että kysäisin Pinkkiheidiltä, onko mahdollista järjestää kisa-asujen sovitusta myös Oulussa suunnittelun lisäksi, ja se onnistuu, kunhan on tarpeeksi kisailijoita täältä päin! Joten ei muuta kun suunnitteluaikoja varaamaan! Mullakin on jo visiot mielessä! ;--)


Niin paljon asiaa ja niin vähän aikaa vuorokaudessa. Tiiän, että kirjotan tänne joka postauksessa tästä samasta asiasta, mutta tänään havahuin ehkä vähän, kun yks rakkaimmista ystävistä laitto viestin, että "ootko kiireinen tänään, vaikka luulen että oot kumminkin :--D". Piti sitten vähän laittaa aikatauluja uusiksi, ja järkätä väli reffeille, sillä ystävien kanssa vietetyt hetket on kultaa kalliimpaa. Onneksi Oulusta tulee toinen ihana ystävä viikonlopuksi kylään, ja ollaan järkätty ohjelmanumeroksi ei yhtään mitään. Eli ollaan, vaihetaan kuulumisia ja ladataan akkuja. Lisäksi pitää ottaa taas vähän tiukempi linja, että viikonloput yritän pyhittää vapaa-ajalle. Onneksi rakastan mun duuneja, niin olo ei kyllä tunnu väsyneelle, vaan töihin menee mielellään!

tässä ehoton viime viikonlopun the herkku: mansikka-valkosuklaaleivos

Tällä viikolla on kaikki reenit, paitsi toinen jalkarääkki tehty. Tässä vähän alkuviikon tunnelmia.


eka olin että hannu, sitten olinki että zzz

Ekanaki pitää salin poikia käskeä pesemään peilit, että voin ottaa parempia selfiebelfieitä. No ei.. Toisekseen oli aivan liikaa voimaa salilla, kun sain mun rakkausshakerinki rikki jollain konstilla. Muuten reenit on kulkenu oikeen hyvin. 

Aloin tossa tänään miettimään, kun tällä viikolla on kysytty, että etkö ookkaan menossa kevään kisoihin, ja tänään kysyttiin että oot vissiin jo dietillä, että jännittää koko ajan enempi se ite kisadietti. En vaan malta odottaa, että pääsen vertailemaan edeltävää ja tätä tulevaa. Koska mulla on sellanen fiilis, että tulee olemaan jotenkin paljon helpompaa. Ei vaparireenejä, ja aloin funtsimaan, minkä verran aerobisia tuun saamaan. Montakohan tankkausta tulee ja miten kroppa toimii. Ainaki se tykkää tällä hetkellä hiilareista, josta oon vähän yllättyny, sillä polttoaineena menee, eikä ihan vakavasti ainkaan yritä tarttua kroppaan kiinni, vaikka ruokaa kyllä riittää. Ennen oon vannonu rasvojen nimeen. Tänäänkin vatta ollu koko ajan ihan kyllänen, mitä nyt nälkä muistuttelee kolmen tunnin välein silleen hennosti, ja siitä tietää, että aineenvaihunta toimii. Virtaa riittää vaikka muille jakaa. Ainoa mikä tökkii on välillä pääkoppa, ei kroppa. 

Musta on jännää, ettei kovin monet ainakaan myönnä, että tää laji pistää välillä sipulia sekasin syömisten kanssa. Kyllä sitä ruokavaliota miettii paljon enemmän nykyään, kun ennen lajiin tutustumista. Eikä aina niin positiivisella tavalla. Mulla ei oo vaikeaa hallita omaa itsekuria, itse asiassa tuntuu, että tällälailla pystyisin pitämään kuntoa ja ruokkista yllä vuoden ympäri. Mutta se hellittäminen ruokkiksen suhteen on nykyään hieman vaikeampaa. En sano, että asia olis ongelma, mutta koen olevani melko vahva ihminen, ja mietin, jos on välillä vaikeuksia itelläkin, niin kyllä tää laji varmasti joillakin aiheuttaa jonkunlaista ortoreksiaa. Vaikka lajin edustajat kovasti asian kieltää. Että vika on ihmisissä itessään, ja joo kyllähän se niinkin on. Vahvan kilpailijaluonteen omaavat pärjää lajissa. Mun vahvuus on olla rehellinen, ja olen sitä itelleni, sekä teille, kun puhun näistä. Tää on mun keino pitää itteni myös ihmisenä, ei koneena. Silleen jalat maassa. Sillä löydän mäkin välillä viikonloppusin itteni sieltä ravintosisältö-laskurin sivuilta, ja huomaan, että pistetäänpä tämä nyt sittenkin pois. Koitan pitää pään tietosena siitä, että mun rento ote on nykyään kiristynyt. Haluan huomata sen. Osaan siis syödä ja nauttia, mutta huomaan vivahteita, joista pidän tietosuuden yllä, ettei se pääse koskaan karkaamaan käsistä, sitä en halua. Mutta toisaalta, jos haluan niin pitkälle, kuin haluan, niin kunnon ylläpito vuoden ympäri kuuluu siihen hommaan. Ja se ei oo kovin vaikeaa, mutta järki pitää olla siinäkin touhussa mukana.
Toivon tosiaan, ettei mua ymmärretä väärin, kun puhun näistä asioista. 

tänään jäi oma eväspurkki kotiin

Hiilareista puheen ollen haluaisin liittää tähän mun ystäväni-verisuonet-videon, mutta en jaksa hifistellä youtuben kautta videoita, enkä osaa laittaa niitä muuten. Instagrammista voi käydä kyyläilemässä, sieltä löytyy nimimerkillä @guisma

Mulla on sellaset suonet, että ne paistaa välillä ihan turhankin paljon, onpa kiva pudotella tästä se viitisen kiloa pois, niin saa loputki suonet esille. Hajosin vielä, kun Sannu kerto mulle, että oon trendin aallonharjalla. No voi hieno homma.. :--D oikeasti morjens..vaihtaisin mielelläni niin, että pysyisivät piilossa.


Nyt taas siirryn vaaka-asentoon ja nappaan tenttimatskut kouraan. Huomenna ajattelin aamulla testata matcha teetä, jota löytyy Mandragorasta, sillä tohon luku-urakkaan vaaditaan nyt supervoimia, joita tää tee lupailee. Katotaan mitä käy kahvin vannoutuneelle palvojalle.



xoxo
mira

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Syksylle kisabikinit? Erityisesti Oulu ja Rovaniemi kuulolle!

Nyt tosiaan kaikki Rollolaiset ja Oulun seudun asukit kannattaa lukasta tämä postaus! Sain yhteistyökumppaniksi Pinkkiheidin, joka tekee mun tulevat täydelliset kisabikinit syksylle. Tavataan huhtikuussa, ja pistetään suunnitelmat alulle sekä biksut työn alle. Oon niin mahottoman onnellinen tästä, ettei sanoiksi osaa pukea, mutta mikä parasta, Heidi tulee Ouluun, joten matkustukset voi jättää vähemmälle. En kestä, kuinka happy! 

Mutta tosiaan, jos syksylle on kisat tähtäimessä, suosittelen tsekkaamaan tämän:


Oulun suunta huomio! Millaiset ovat sinun unelma kisabikinisi?
Pinkkiheidi tulee Ouluun huhtikuussa (20.-24.4.2015). 
Varaa nyt itsellesi bikinisuunnitteluaika, niin teemme sinulle upeat
kisabikinit. 

Omistajana ja suunnittelijana Ompelimo Pinkkiheidissä toimii Heidi Parkkinen.
Parkkisella on lähes viiden vuoden kokemus erilaisten vaatteiden
suunnittelusta, kaavoituksesta ja ompelusta. Hän on koulutukseltaan vaatturi ja
pukuompelija. Heidi on voittanut kultaa pukuompelussa Taitajakisoissa vuonna
2010. 

Heidi opiskelee työn ohella Ompelijamestariksi, harrastuspukineet valinnaisena
tutkintona.

Pinkkiheidi tekee esiintymis- ja kilpailu­asuja mm. bikinifitness- ja
bodyfitnesskisaajille, voimiste­lijoille, luiste­lijoille sekä tanssi­joille
Turussa ja ympäri Suomen. Asujen tekeminen aloi­tetaan mallin suunnitte­lulla
ja mittojen otolla, jonka jälkeen kaavoite­taan ja ommellaan jokaiselle omilla
mitoillaan tehty asu.

Fitnessasujen, poseeraushousujen ja fitnessbikinien päätarkoituksena on tuoda
esiin ja korostaa kauniisti fitnesskilpailijan vartaloa. Monipuolinen
kangasvalikoimamme lycrakankaista ja ihokkaista sifonkiin sekä erilaiset
kristallit ja koristelut mahdollistavat täysin yksilöllisen ja varmasti
edukseen erottuvan tyylin.

Käytämme asuissamme vain Swarovskin upeita strasseja, jotka näyttävät
erityisen hyviltä lavalla – anna kristallien korostaa kauneuttasi!
Valikoimaamme kuuluvat myös erilaiset connectorit, hakaset, strassikoristeet ja
geelitäytteet, jotka täydentävät näyttävän kokonaisuuden.

Nykyään Heidi itsekin harrastaa salilla treenaamista tavoitteenaan saada
lisää lihasta kroppaan. Hän onkin salitreenistä innostuneena lanseeraamassa
keväällä naisille suunnatun urheiluvaatemalliston.

Lisätietoa www.pinkkiheidi.fi. 

Seuraa Ompelimo Pinkkiheidiä myös Facebookissa
ja Instagramissa.

Joten ei muuta kun aikoja varailemaan, suosittelen olemaan nopea !

Mahtavaa sunnuntaita!

xoxo
mira

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kuulumisia!

Holaa!

Niin ne viikot pyörii, ja kevään kisat lähenee. Oon ihan fiiliksissä lähössä kattomaan noita kisoja, sillä ekaa kertaa keskityn katsomon puolelta erityisesti bikini fitnekseen. Jännä nähä, kuinka kovia tuloksia sinne lavalle nousee ! Ja totta kai ihana lähteä kattomaan meidän Rollon flikkojen kisoja, nimittäin kovia mimmejä kiipeemässä lavalle. Me ostettiin ystävän kanssa liput jo aikapäiviä sitten, sillä ihan varmasti ne myydään loppuun piakkoin. Suosittelen siis ostamaan ne liput NYT, jos ei vielä oo hommaa hoitanu.


Mutta viikon kuulumisia.
Ekanakin kävin sokeroinnissa meidän Beauty Heavenin Heidillä. Sokerointi on aika kätsyä, ja kannattaa kesäksi viimeistään varailla aikoja. Heidi on aivan ihana, siitä ei voi olla tykkäämättä, joten Rollolaiset, soittakkee sille!



                     


Sokerointi on siitä kivaa (vaikka pakko myöntää, että kyllä se vähän tekee kipiää, mutta sen kestää, ja säännöllisellä käynnillä, se muuttuu helpommaksi), että tässäpä teille oikeen lista:

-Sokeri sisältää luonnonmukaisia ainesosia (sokeria, vettä ja sitruunamehua)
-Ei allergisoivia kemikaaleja, kuten erilaisia säilöntäaineita
-Sokeri on karvanpoistoa tehdessä ihonlämpöinen eli ei polta ihoa
-Sokeri on vesiliukoinen, jonka ansiosta se on helppo puhdistaa esim. iholta 

(pakko mainita väliin, että joskus yläaste-ikäsenä yritin kokeilla marketin vahaliuskoja sääreen. Se liuska lähti kyllä vetämällä irti, mutta vaha jäi kiinni ja siinä muuten pysy viikon ajan :--D)

-Sokeri kuorii hellävaroen vahingoittamatta eläviä soluja
-Sokeri ei kuiva ihoon
-Karvanpoisto tehdään myötäkarvaan, jolloin karva ei katkea eikä karvatuppi ärsyynny
-Iho näyttää käsittelyn jälkeen huomattavasti rauhallisemmalta
-Sokeri on käytössä hygieeninen
-Sokerilla voidaan poistaa erittäin lyhyttäkin karvaa, jonka ansiosta karvankasvu hidastuu huomattavasti


Sitten muihin jutskiin!

 Jouduin tekemään yläkropan treenit peräkkäin, kun nuo jalat ei meinannu millään palautua, ja eilen sitten vielä tulin tosi huonovointiseksi, joka vei tytön sohvan pohjalle. Kolmen tunnin päiväunien jälkeen sain itteni koottua ja raahattua töihin. Mutta reeni oli pakko jättää suosiolla välistä, joten ylimääränen lepopäivähän siitä napsahti, höh. Reeni siis siirty ja tänään onki suuntana myöhänen jalkajumppa duunibuugin jälkeen. Sitten alkaa mun viikonloppu. Saa nähä miten kerkeää jalat tällä kertaa palautumaan, sillä sunnuntaina ois taas raaempi pumppailu niille luvassa.

Luulen, että nyt on porskutettu jonkun aikaa sen verran kovalla temmolla koko arjen kanssa, että kroppa ilmottelee taas kaipaavansa vähän kevyempää otetta. Oon nimittäin vielä kävelly nuo koulumatkat joka päivä tällä viikolla, paitsi tänään sitten sain ängettyä itteni luokkakavereiden riesaksi autokyyteihin. No mutta, huomenna saa herätä ilman kelloa ja hölläillä !

Eilisen aamun kuntoa


Ja siitäpä vielä vähän motivaatiota kaikille noihin jalkojen rakennustalkoisiin..



Ja alkuviikosta mulla on teille kerrottavaa huipusta yhteistyöstä, joten jälleen kerran stay tuned!

Mahtia viikonloppua!

xoxo
mira

maanantai 16. maaliskuuta 2015

kyykkypäivä & jälkikivut

Mistä tietää, että jalkatreeni on tehty kunnolla?
Siitä, kun perinteiset polvisäryt alkaa reenin jälkeen, jalkojen liikuttaminen mihin suuntaan tahansa sattuu, ja reisiin tulee pieniä verenpurkaumia.


Ennen säikyin tuota polvikipuilua, ajattelin, että nyt on tehty jotakin taas päin honkia ja tekniikat ei oo kunnossa. Tekniikat ei vieläkään täydelliset ole, mutta oon oppinu, että muutama tietty lihas kun menee pumppiin ja kireäksi, se aristaa polvessa ja sen viereisellä alueella kiinnityskohissa. Eikä varsinaisesti liity polveen yhtään mitenkään. Tää lähtee aina ajan kanssa, tai huoltamalla/venyttelemällä, taiii hieronnalla. Joten jälleen yks syy lissää, miks pitäs tota kehonhuoltoa harrastaa hieman enempi! Käyn tällä hetkellä hierojalla aivan liian harvoin, vaikka hierojana mun pitäis ymmärtää käydä siellä :--D venyttelyt oon sentään tajunnu lisätä arkeen. Ennen skippailin tätäkin huolella, kun liikkuvuus on hyvä, mutta en halunnut tiedostaa, miten se vaikuttaa palautumiseen ja olotilaan, eikä sen venyttelyn tartte olla isompi ylispagaatti-suoritus, vaan pelkästään ees säännöllistä ja yksinkertasta.


Päätin fiilispäissäni eilen tehä supersettinä vuorotellen etukyykkyä/takakyykkyä ja perään reiden ojennusta. Tän jälkeen suorin jaloin mavessa oli hankaluuksia, ei tuntuman, vaan tasapainon kanssa, ku jalat ei meinanu stopata tärinää ollenkaan. Olin yllättyny siitäkin, että tein kyykkyjä, ja se tuntu tosi hyvältä. Välttelen kyykkyjä välillä, koska mun alaselän/vatsan kontrolli ei oo mitenkään parhaasta päästä, ja painoista saa karsia pois, etten hajota ittiäni. Mutta alkulämpimissä oon ottanu rutiiniksi käydä tekniikkaa vähän läpi ja lämmitellä hermostoa, joten ehkä siitä on ollunna jottai hyötyvä. 
Reeneissä muuten rakastan painottaa tosi paljon eksentristä työvaihetta, eli palautan viimiset toistot melkein aina toodella hitaasti, silleen, että vaan sattuu lihaksiin, ja tuntuu tuskalle. Nämä seikat teki mulle sen fiiliksen, että nyt oli hyvä jumppa.

belfietä belfien perrään

Tänään vierähtikin sitten arki takasin käyntiin aamulenkillä. Oon viime aikoina kävelly kouluun, kun pyörä on luokkakaverilla renkaanvaihdossa, enkä oo vielä kerennyt sitä sieltä takasin hakemaan! Päätin sitten töiden jälkeen, että tänään ei mennä koheltamaan salin puolelle, vaan keskityn kehonhuoltoon ja lepoon. Jaloista on veto pois ja tuntuu, että muustakin kropasta, joten lepo tulee tarpeeseen. Onhan tässä vielä loppuviikko aikaa!

Aurinko on tullunna takasi, ja saa mut ikävöimää tätä tukan väriä..en anna periksi, kesä vaalentakoon.


Mitä on seuraillu välistä muiden lajin parissa pyörivien elämää, on tainnu osalla startata kisadietit käyntiin. Tuntuu niin oudolta, että mulla on oletettavasti vielä se pari kuukautta siihen hommaan. Tai no -on tässä koko ajan jonkunnäkönen "dietti" menossa, koska periaatteessa kisakausi starttas jo välidietin alussa, enkä "voi lihottaa" saavutettua kuntoa karkuun. Mutta tällä hetkellä on ainakin ihanaa, kun ruokaa riittää, ja ei ole sellasta kaavamaista stressiä menossa. Vaikkei dietti kyllä stressaa, mutta jotenkin, se tuntuu sillon tarkemmalta, vaikka ihan samanlaista on, kuin nytkin. Kai se on jonkunlainen vapauden tunne, kun ei oo virallisella pudottelulla vielä, vaikea selventää.

Mutta nyt voisin tipahtaa tästä sohvalta laiskasti tuohon lattialle liikuttamatta jalkoja, ja yrittää venytellä niitä jotenkin päin. Awesomea alkuviikkoa!

xoxo
mira

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

vklp

Ihan loisto viikonloppu täällä menossa ! 
Vielä pitäis siivoilla loppuun, mutta jollain ihmeellisellä tavalla eksyin taas tän blogin äärelle viettämään pientä taukoa. Lisäksi tälle päivälle olis tiedossa jalkareeni, vaikka kovasti tekis mieli lähteä vaikka jäähallille tekemään loikkia, mutta eiköhän se tonne salin puolelle kallistu. 

Perjantaina kävin tekemässä nopeetemposen olka-ojentaja-treenin, ja mulla on edelleen tosta reenistä lihassäryt päällä. Kannattaa siis vaihella volyymia aina välistä. Mun ehoton lemppari olkapäille on pystypunnerruksen lisäksi hieman vinossa tehty yhden käden sivunosto. Ja ens treenissä vois testata etuolkapäille kans liikettä vinopenkissä. Nyt en viittiny vielä alkaa säheltämään, kun oli koko kaupunki osunu salille yhtäaikaa.


Illalla viikonlopun kunniaksi väsäsin vielä alusta loppuun bataattiburgerit pihveineen, sekä lisukkeeksi tomaatti- ja fetakastikkeen.


Lauantaina koittikin lepopäivä ja mun herkkupäivä, ja kävin ainoastaan luontopolkuilemassa, paistamassa nuotiolla makkaran, hakemassa 200g karkkia, ja loppuilta menikin netflixin äärellä. Lisäksi herkuttelin banaanipannarilla, ja raakasuklaan palalla, josta oon kirjottelemassa teille juttua btw ! Ja tein vielä bataattiporkkanasosetta, johon oon hyvin rakastunu. Herkkupäivässä oli kuitenkin ehottomasti parasta kolme kauraleipää kurkulla ja kalkkunaleikkeellä. Joten mainittakoon se tämän viikon herkuksi :--D
Ihana onnistunu lepopäivä.



 tää näyttää niin epäilyttävältä, mutta oikeasti..en pääse yli siitä miten porkkana voi olla keitettynä niin hyvää. Tiiän -hehkutan sitä aivan yli.


Tänään kävin aamusta jo töissä, ja tosiaan pyykki/siivouspäivä meneillään. Perjantaista muuten vielä sen verran, että kävin InBodyssa, ja ajattelin kirjotella teille vähän mun rasvaprosentista, joka on tällä hetkellä 16. Mutta siitä ajatuksia myöhemmin!

xoxo
mira