perjantai 22. toukokuuta 2015

Yle haastattelu

Toissa päivänä vastasin puhelimeen normaaliin tapaan, mutta se oliki sitten hieman yllättävämpi keskustelu, kun normaalisti. Soittaja oli Yle:n toimittaja, joka kyseli voitaisiinko tehdä pienimuotonen haastattelu. Joten mehän tehtiin. Eilen tää haastattelu kuulu radioista, ja jos joku sen sattu kuulemaan, huomas varmasti, millanen häseltäjä osaan olla. Asiaa riittää sekä sanoja tulee. Haastattelun pohjalta oli tälle päivälle kirjotettu nettiin vielä juttu, jonka pääsee lukemaan täältä:

Lukasin tekstin, ja haluan vielä avata tänne vähän noita asioita. Plus nopeassa haastattelussa on muutama kohta, jotka on hieman tulkinnan varasia, esimerkiksi oon treenannu biksua kohti vuoden päivät, ja sitä ennen kohteena oli vaparifitness, mutta toisarvosia seikkoja tuollaset.

Pääsin puhumaan lyhyesti omista mielipitteistä tiettyihin juttuihin, kuten:


"Minulle on tosi tärkeää muistaa, että se on vain harrastus. Haluan, että erityisesti lähiympäristö pitää minussa enemmän niistä muista puolista ja arvostaa muita saavutuksia kuin pelkästään näitä harrastuksen kautta tulevia asioita, Kuisma sanoo."
Tämä on mun fitnessblogi. Tänne mä "puran" tätä puolta meikkiksestä, ja sitten sitä ei tarvitse niin paljon livenä purkaa lähipiirille. Samalla tää on mun päiväkirja, joka sattuu olemaan julkinen. Mussa on paljon puolia, joista en kirjota. Ja joskus keskustelinkin tästä aiheesta hyvän hetken, että miten voin sanoa, etten halua määritellä itteäni "fitness-miraksi", jos tuon sitä esille kirjottamalla ja postaamalla siitä. Pisti ajattelemaan, ja tulin lopputulokseen, että täällä oonkin pääasiassa se henkilö, livemaailmassa haluan olla paljon muutakin.

"Viime kisoissa kisakunto oli tosi kireä ja olin tosi väsynyt. Se kuitenkin kuuluu siihen ja se on vain hetkellistä. On tosi tärkeää, että pidetään huolta siitä, että se on vain sen kisan ajan. Koko homma loppuu, jos ei mene terveys edellä."
  "Viime kisadieetillä kunto oli hieno, mutta en ollut sisäisesti niin onnellinen tai sellainen, että olisin pystynyt toimimaan ja elämään koko vuoden ympäri siinä kunnossa. Tärkeintä olisi löytää hyvä, tasapainoinen ja terveellinen olotila eikä tärkeintä olekaan se ulkomuoto, Kuisma sanoo."
Kuten moni on sanonut, kisakunto ei oo kesäkunto. Vaikka oishan se houkuttelevaa omistaa tämä vatta 24/7. Ei se vaan tunnu hyvältä, mun hyvä fiilis tulee monesti muistakin aktiviteeteista, ja tässä kunnossa ei vaan jaksa harrastaa sitä kaikkea muuta niin paljon. Joten ne vattapalikat ei oo mulle se tärkein asia, tajusin sen viimeistään silloin, kun ne ekaa kertaa sain esille, onni tulee muualta.

 "Kun blogin lukijamäärä nousi, niin siinä kohtaa tuli sellainen pohdinta, että mistäköhän kaikesta sitä viitsii enää kirjoittaa. Tykkään kuitenkin kirjoittaa juuri siitä, että jos minulla tulee vaikeuksia vaikka syömisen kanssa, niin haluan puhua niistä, koska tiedän, että niitä vaikeuksia on myös muilla.– Toivon, että joku voi minun blogista löytää uskoa itseensä ja huomata, ettei ole asioiden kanssa yksin, Kuisma jatkaa."

 "Toivon, että jos blogissa käy itseään hakeva lukija, että hän huomaisi sieltä rivien välistä näitä asioita. Se ei ole vaan pelkkää ulkonäköä, vaan se on niin paljon kaikkea muuta, mikä on tärkeää."

Se mitä olisin halunnut vielä päästä sanomaan, on kuinka kasvatus ja koulutus on järkyttävän tärkeitä juttuja. Musta olis hirveen hyvä, että nuorille opetettais medialukutaitoa, sekä lähdekriittisyyttä. Se mitä missä tahansa netisivulla lukee, ei ole niin yksioikosta, tai muutenkaan mustaa & valkoista. On harmaan eri sävyjä, mielipiteitä ja kokemuksia monia. Siksi olisi hyvä ohjata ymmärtämään, mikä on luotettava lähde, mikä faktaa, mikä kokemuksiin pohjautuvaa tietoa, mutta ei tutkittua tietoa, ainakaan välttämättä laadullisesti. Kuinka paljon asioita markkinoidaan, ja onko anettu tieto myyntiä oman edun nimissä, vai oikeasti rehellistä. Ja että lukemisen tulisi olla hyvällä tavalla aina kriittistä.

Hauskaa kirjottaa omaan blogiin näin, mutta mistä kukaan voi olla varma siitäkään, kuinka totuuden mukaisesti kirjottelen juttuja tänne? Nimenomaan. Ei voikkaan. Nykymaailmassa kaikki ei arvosta rehellisyyttä, joka on melko surullista, koska sillä voi olla kauas kantoset seuraukset. Mun omiin arvoihin lukeutuu rehellisyys, joskus oon jopa liiankin tunnollinen tän puolen kanssa, nimittäin mun on pakko päästä avautumaan omista unistakin, jos niissä on jotain kamalaa tapahtunut. Kerron tänne välillä juttuja, jotka joku voi kokea arkaluontosiksi, mutta puhumisessa avoimuus ja rehellisyys on tärkiää. Ja minä en ainakaan halua ommaa sieluani myydä. Saatte päättää ite, onko aitoa puhetta vai ei.

 " En silti itsekään välttämättä anna parasta esimerkkiä. Laitan fitness-tyylisiä kuvia ja kirjoittelen välillä alhaisesta rasvaprosentista ja painosta. Mutta yritän muistaa mainita, että terveys tulee aina ennen kaikkea, Kuisma kertoo."

 Välillä mietin, mitä saatan kirjotuksillani aiheuttaa, vaikkei lukijamäärät ihan suosituimpien sivustojen tasolla olekaan. Silti, en anna parasta mahollista mallia some-käyttäytymisestä, ja tiedostan sen. Miksen sitten muuta sitä, ja anna parempaa esimerkkiä? Niin, en ole varma. Yritän kertoa omasta matkastani avoimesti, enkä osaa vielä uida malliesimerkkien maailmassa. Mutta silti muistakaa, terveys on asia number yksi. Olen taas sen sanonut.

Näitä asioita ois mielenkiintosta opiskella hieman enemmänkin, ja nää on aiheita, jotka on mulle tärkeitä. Ois hienoa, jos joku alkais tekemään jonkun näkösiä luentoja kyseisistä aiheista, menisin varmasti kuunteleen. Ja varmasti niitä onkin, ei oo osunu kohalle vaan vielä. Keskustelisin muutenkin näistä asioita enempi ko mielellään, avais taas omiakin näkemyksiä lisää.



Huh, teinpä ison asian pienestä jutusta. Sitten palataan takasin tähän mun ristiriitasen some-käyttäytymisen pariin. Tentit on sittenkin hoidettu kunnialla loppuun, ja kesäloma alako -nautin. Kesän alotuksen kunniaksi käväsin rentoilemassa kasvohoidossa, sekä viettämässä laatuaikaa ystävän luona, ja samalla se ihanainen väsäs mulle lomakynnet.


Illalla ajeltii vielä Ouluun, ja tässä kotikotona sohvalla on hyvä löhötä. Mun oli tarkotus kirjotella teille vähän sponssihommista (sellanen firma, jonka perään mie oon vannonu jo sen kolmisen vuotta, ja satuin heijät saamaan tueksi tähän hommaan) mutta ehkä tulee liian pitkä tarina, jos jatkan heti perään. Nyt mulla on hetki ennen työrupeamaa vaan aikaa, joten eiköhä seki postaus saada pian tänne aikaseksi!

Aivan huippuihanaa viikonloppua! Mie oon ainaki fiiliksissä.

xoxo
mira



sunnuntai 17. toukokuuta 2015

sunnuntaionni

Eilen illalla muutama hetki ennenku nukahin, mietin kuinka mahottoman onnellinen oon. Viiminen viikko koulua tälle keväälle olis edessä, jonka jälkeen tää aivan järkyttävän kiireinen kevät helpottaa. Mulla oli tavotteena panostaa kouluun ihan tosissaan, kun sinne kerta pääsi opiskelemaan, ja oon onnistunu kyllä tavotteessa. Mulla on ollu jokasesta tentistä ja näytöstä tavotteet, ja oon ne saavuttanu. Tosin täähän voi vielä kosahtaa, sillä ens viikolla on vielä kaks tenttiä. Silti tähän mennessä taputan ittiä olkapäälle. Mutta esimerkiksi huomisen päivän tenttiin oon kieltämättä alottanu aivan liian myöhään lukemisen, mutta turha sitäkään on stressata, jos ei kiitettävän tasolle joka kerta yllä. Pitää osata asettaa tavotteet sen hetkiseen elämän tilanteeseen, ja annan itelleni armollisuutta, sillä tässä kohtaa meinaa olla jo pieni turnausväsymys päällä, sekä oon keskittyny viime aikoina ehottomasti enemmän reeneihin. Pitää siis hyväksyä heikompi panostus, kun ei ole tehnyt parasta mahdollistaan, oma moka. Tai no ei moka, vaan tietoinen valinta. Lisäksi kohta on kesä, ja mulla on aikaa enemmän ystäville, työtkin tuntuu lomalle, kun otetaan nuo kouluaamut pois tästä yhtälöstä. Mun ympärillä on aivan järkyttävän hyvä turvaverkko ja tukipiiri, josta oon niin kiitollinen. Oon vaan ihan mahottoman onnellinen just nyt. 


Ja tästä lajista vielä, että keväällä meinasin stressata vähän, miten se kunto välidietin jälkeen pysyy, mutta päätin lopettaa siitäkin panikoimisen, sillä hyvinhän sekin on mennyt. Kroppa toimii todella hyvin, ja itse asiassa eilen valmentaja laitto viestiä, että nyt taas nousee kalorit -en valita. Jos kroppa ottaa edelleen hyvin vastaan, voi olla, että nostetaan vielä lisää, joka meinaa sitä, ettei mun tartte dieetillä kituutella pienillä kaloreilla, sillä nytkin ollaan mun mittatasossa melko korkealla. 

Bikinit on Pinkkiheidiltä tilauksessa, yöpaikat on suuniteltu kisoihin, valmentaja hoitaa brunat pintaan, kisa-asusteet on kunnossa, kynsiajat varattu, tukkahommat päätetty ja voi että. En keksi mistä voisin kehittää mitään ongelmaa. Oon löytäny oman ressittömän itteni taas paikalle. Tuota kuntoakin oon mietiskelly välillä niin turhaan. Reenaan kunnolla, joka reenissä on kaikki pelissä, ja valmentaja kyllä tietää mitä tekee. Kyllä se minut dietille laittaa, jos meinaa lähtä nousuun. Mun ei tartte pitää ku pää kylmänä ja seurailla vaakaa, sekä totta kai hoitaa reenipuoli samalla tavalla, kun tähänkin asti. Oon oppinu vapaammasta lajiin sopivasta syömisestä tänä keväänä niin paljon, ja oon oppinu kuuntelemaan enemmän kroppaa, hyvä kevät. Mahottoman hyvä kevät.

Pysähyin myös miettimään, että tää matka on se ite juttu. Jos mun koko vuosi olis kauheaa tuskaa, itkua, stressiä, hankalaa, ja sen jälkeen voittaisin vaikka maailmanmestaruuden, ei se ois sen voittamisen arvosta. Se on tää kaikki ympärillä, mikä tekee siitä niin hienoa. Elämän pitää olla kunnossa, ja se on. Mulla on huoleton ympäristö, jollon pystyn tekemään tän kunnolla. Vaikka en malta odottaa syksyä, niin tässä ja nyt on se hetki, kun pitää tuntua hyvälle. Oon kyllä niin kiitollinen kaikesta, mitä tässä on tapahtunu ja koko ajan tapahtuu.


Mietiskelin siinä samalla myös, millasta esimerkkiä mie annan ihmisille mun some-toiminnalla. Jonka vuoksi haluanki sanoa, että seuraan koko ajan mun terveyttä. Että kaikki tapahtuu terveellisellä ja fiksulla tavalla. Niin fyysisesti, mutta myös psyykkisesti. Mä käyn mittauksissa, joilla selvitän oman kropan toimintaa eri osa-alueilla. En ikinä haluais ulkonäön vuoksi pilata terveyttä, mitään kovin paljon turhempaa asiaa ei maailmassa ole. Lisäksi infoilein tänne aina välillä mun painolukemia, mutta jätän mainitsematta, että mää syön aivan reippaasti. Mulla on kalorit melko korkealla, mutta ne on vaan mitotettu sellasista ruoka-aineista niin, että se kunto pysyy. Siksi haluan mainita, että syökää. Syökää hyvin ja puhtaasti, elkää kituuttako. Kannattaa satsata hyvään valmentajaan, sellaseen, jolle sun terveys menee kaiken muun ohi. Paasaan tosta terveydestä vähän väliä, mutta se on niin tärkeää. En halua, että joku saa täältä epäterveellisiä vaikutteita, ainakaan jos en oo yrittäny ohjata edes vähäsen oikein. Tärkeintä on olla onnellinen, ja niin että on hyvä olo. Ei tän lajin harrastaminen voi olla sellasta, että kärsitään koko ajan. Kyllä sen pitää olla kokonaisvaltaista hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Se sisältää kovan reenin lisäksi paljon ruokaa ja lepoa. 

Lisäksi pääkopan täytyy olla kunnossa. Ei tätä lajia kannata harrastaa ulkonäön takia. Jos sitä tekis siksi, niin olisin jo hakannu pääni läpi tuonne naapurin olohuoneen puolelle. Reeneistä pitäis nauttia, ruokavalion tuntua myös henkisesti hyvältä. Ruokkikseenki kannattaa totuttautua vaikka askel kerrallaan, ja siitäkin ruuasta tulee osata nauttia. Ainakin mun ruuat on hirmusen hyviä. Ja viikonloppusinkin kun on "vapaapäivä", ei mielitekoja ole, koska oon löytäny sitä kultasta keskitietä, minkä kehittäminen on myös mun yks tavotteista. Mulle se juttu tässä lajissa on reenaaminen, se on niin makiaa, se fiilis on parasta. Ja totta kai, vahva kilpailuvietti ajaa mua eteen päin. Lisäksi se, että kroppa pelaa paremmin ja mieli pysyy virkeänä, kun syö puhtaasti. Ja jos ei joku oo vielä hoksannu, mä elän puoliksi keittiössä, keksin siellä kaikkea uutta, ja kokkailun voisin laskea nykyään itelle jo harrastukseksi, se on kivvaa, ja siitä oppii joka päivä lisää.
Se, että omassa kehossa viihtyy, ja että se toimii, on tärkeintä. Ei se miltä roppa näyttää.



Joskus miekään en jaksa miettiä, mille se kunto näyttää. Vaaka pysyy allaskaapin alla, ja peilien eteen ei jäädä vilkuilemaan. Ei sitä jaksa joka päivä ajatella, eikä kuulukkaan. En seuraa oikeastaan mitä kilpasiskot duunailee, keskityn omaan tekemiseen. Sillä vertailu on tässä lajissa turhaa näin lavan ulkopuolella, tuomarit saa hoitaa sitten sen homman. Pääasia on viedä sinne lavalle paras mahollinen versio itestä, ja muuhun ei millään tavalla pysty vaikuttamaan. Ja se versio joka on paras mahollinen, on kokonaisuus, myös se psyykkinen puoli. Ainakin se on mulle tärkeää. Haluaisinko nousta lavalle, jos mulle annettais nyt jostakin täydellinen kisakroppa, jolla veis mitkä vaan kisat, mutta lyötäis henkisesti maahan? Ei kiitos. Sen pitää maistua, sen pitää tuntua oikealta, ja sitä varten  pääkopan tulee olla mukana. Oon vahvasti sitä mieltä, että ne ketkä lähtee lajiin, ei nyt väärin perustein, koska en voi määritellä mitkä on oikeat ja väärät perusteet, mutta jos se ei tuu susta itestä, niin ne kisaajat ei monia kisoja halua käydä läpi. Ja ilman psyykkistä puolta, se ei ole edes mahdollista.

Minun vappaampi vklp:

aamupuuro ja kahvi -näillä minut tehhää onnelliseksi



Perjantaina ostettiin sellanen kolmen kaveruksen korvapuustijäde testiin. Ja tiiättekö mitä, se oli ihan hyvää, mutta ei mitenkään niin erityistä. Sokeri on vähän sellanen asia, että kun sen jättää vähemmälle, ei se enää edes maistu erityisesti. Nimim. olin joskus kaks vuotta herkkulakossa, se vaan jäi päälle. Joten, kun mulla on vapaampaa syöntiä, otan mielummin ostoskoriin hedelmiä ja marjoja, sekä heitän päälle vaniljan makusta skyr-rahkaa. Tuo, jos joku oli oikeasti hyvää.

Lisäksi tehtiin pitsat tortillapohjista. Päälle tuli laitettua tomaattimurskaa, mausteita, kanaa, sipulia, herkkusieniä, paprikaa, tomaattia, fetajuustoa ja rucolaa. Paras pitsa ikinä. Mun makuun kylläkin, koska tuossa kappaleessa oli meikkiksen valintoja. Nää on siitä hyviä, että jokanen voi valita oman pitsansa ainekset. Eipä mitenkää hirmusen huono makroiltaan. 
(Jos ei halua, että reunoista tulee kovia, niin laittaa sitä tomaattimurskaa sinne reunoille asti, mutta jos mie syön vaikka ruisleipää, niin se käy kaks kertaa paahtimessa, jotta siitä tulee rapsakkaa.. :--D Että omalaatuinen olen. ) 


Jälkkäriksi maailman helpoimmat banaanilätyt ja vanilja-skyr, sekä mansikat kylkiäisiksi:


Tällänen herkuttelu on mun mielestä parasta, myös maultaan, sano muut mitä sano. 

Mutta nyt seuraava homma näyttää tältä, eli tenttiurakan viimeistelyä. Ja vielä yhen raportinkin kimppuun pitäis tässä käydä, joten palaillaan!


xoxo
mira

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

treenimusalista

Tässä vähän aikaa sitten tuli toivetta mun reenimusalistasta. Ja nyt sitä toivepostausta tulee. Mutta voi jumpe minkä teit. Nyt mun omituinen musiikkimaku näkee päivänvalon, enkä tiiä onko se kovin hyvä idea. Koitan nyt vähän selitellä tähän alkuun, vaikkakin oon jo tottunu siihen vanhana amispopin ystävänä, että läheiset lähinnä nauraa mun biisimieltymyksille. Ja on niin paljon hyviä kappaleita, jotka ansaittis paikkansa mun kaiuttimiin, mutta jotenkin niiden kappaleitten tai esittäjien nimien tallentaminen korvien väliselle kovalevylle on vaan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ei luonnistu. 

Kuitenkin. Tiedostan myös, että mun kuulokkeista musat kantautuu varmasti muidenkin kuultavaksi..toivottavasti vaan vaimeasti. Mutta enää en häpeä omaa musalistaa, vaan olen ylpeä siitä. Valitettavasti niitä karmeimpia tykityspiisejä ei löydy kun youtubesta, mutta se on luultavasti kanssatreenaajien pelastus. Nimittäin kun mie oon salilla, niin sillon poppi raikaa. Tarkotuksena on tässä pitkän aikaa ollu kävästä kaupasta ostamassa oikean kokonen patteri mun 10 vuoden takaiselle mp3-soittimelle, jotta muistaisin ne parhaat piisit, mutta mennään nyt tässä projekti kerrallaan.
Huh.



Tässä tulee:

Timber - Pitbull, Kesha
Come with me now - Kongos
Salsa Tequila - Andres Nilsen
Shot me down - David Guetta, Skylar Grey
Raise Hell - (Hed) P.E.
Mauton jasso - JVG
Five more hours - Deorro, Crish Brown
Samsara - Tungevaag & Raaban
Save the world radio mix - Swedish House Mafia
Smells like teen spirit - Nirvana
Numb/Encore - JAY Z, Linkin Park
Counting Stars - OneRepublic
Internet Friends - Knife Party
Cry (Just a little) radio edit - Bingo Players
Bounce radio edit - Calvin Harris, Kelis
Paso (The nini anthem) - Sak Noel
Levels radio edit - Avicii
Wake me up - Avicii
In and Out of love, radio edit - Armin van Buuren
Riverside, radio edit - Sidney Samson, Wizard Sleeve
Welcome to St. Tropez - DJ Antoine
Bangrang - Skrillex, Sirah
Danza Kuduro - Lucenzo, Don Omar
Antidote - Knife Party Dub - Swedish house mafia
Untouched - The Veronicas
Greyhound - Swedish House Mafia
Play hard - David Guetta, Ne-Yo, Akon
Sail - Awolnation
In the dark - DEV
Come with me, radio edit - Special D.
L´amour Toujours - Gigi D´Agostino
Ramp! - Extended - Scooter
Better off alone, radio edit - Alice Deejay
Kernkraft 400 - Zombie Nation
Vamos a la playa - Loona
Living on video - A-Type Player
Ecstacy - ATB
Ravers in the UK, DJ Gollum radio edit - Manian
Bom Bom, radio edit - Sam And The Womp
One night in Bangkok - Vinylshakerz
Everywhere I go - Hollywood Undead
Gasolina - Daddy Yankee
Rainbow, radio edit - Pandora
Trumpsta - Djuro Remix - Contiez, Treyy G
Miracle - Cascada
Levikset repee - Sini Sabotage, VilleGalle
Sweet Nothing - Calvin Harris, Florence Welch
From Paris to Berlin - Infernal
Boten Anna, radio edit - Basshunter
Cola song - Inna, J Balvin
Wicked wonderland - Martin Tungevaag
Pämppää - Teflon Brothers, Sahamies
Miami - Will Smith
Remember the name - Fort Minor, Styles Of Beyond
Are you with me, radio edit - Lost Frequencies
Cotton Eye Joe - Rednex
It´s a rainy day - Ice Mc, Campbell I.C.
Prayer in C - Lilly Wood and the Prick, Robin Schulz
Poison - DJ Gollum, Scarlet
Tetris - 2pm
No limit- 2 Unlimited

Noo. Ei tuo nyt niin kamala ollutkaan, mitä aattelin. Tai jos teistä oli, ni miettikää, mitä se on oikeasti. Mutta pakko mennä ostamaan se patteri niin saan ne todelliset poppibiisit vaikka koneelle ja puhelimen muistiin, sillä en jaksa uskoa, että löytäsin ne spotifysta, haha.

Ja hei -jos teillä on heittää hyviä reenibiisejä, niin alle kommenttiboksiin vaan! Tai jos satutte muistamaan jotain hienoja bassojytkepiisejä! Niitä on ihan parasta löytää.


xoxo
mira

maanantai 11. toukokuuta 2015

viikonloppuhommia

Jälleen on yksi reissu takana. Perjantaina aamu seiskan reenin jälkeen ajeltiin Oulua kohti, josta tein nopean vaihdon ratin taakse, ja jatkoin suoraan Jyväskylään. Siellä yks yö, ja lauantaina ajelinkin jo päivällä takasin Ouluun. 




on huippua, kun monissa kaupoissa on nykyään se salaattipöytä, josta voi valikoida omat eväät, niin ei tartte pakata joka kerta kaikkea! Peukku ylös tälle asialle.

Oulussa on aina ihana käydä. Arvostan vanhempien kesken vietettyä aikaa niin paljon, ja käytiinkin äidin kanssa hakemassa suoraan, kun pääsin kotikotiin, ruokakaupasta oikeastaan koko kaupan verran tavaraa. Äitienpäivä-lahjaksi tein sunnuntaina kunnon brunssin terveellisemmistä herkuista. Äiti on innostunu niistä, joten teen enempi, ku mielellään ravintosisällöltään parempia herkkuja ihmisille, joille ne maistuu. Nimittäin ei kaikille maistu, eikä tarviikkaan maistua. Mutta se on ihana olla jonkun kanssa näistä jutuista ihan täpinöissään. Lisäksi noista ei mee vatta kipeäksi, tai tuu sellasta superähkyä, vaikka täyden olon saakin aikaan.

Meijän brunssi sisälsi mm. 

-coctailpiirakoita
-lohta
-banaanileipää
-mansikoita
-proteiinilättyjä
-skyr-kakkua
-hedelmäsalaattia

Oli siellä varoiksi jotain muutakin messissä, mutta noilla mä tankkailin itteä sunnuntain :--D



Lisäksi ennen brunssia käytiin sellanen seittemän kilsan luontopolku talsimassa läpi. Puolitoista tuntia meillä kesti, vaikka reippaasti edettiinki, ihan erilaista tuo metässä kävely kun suoraa asfalttitietä. Meinaan kaikkialla ei Pilpasuon luontopolulla oo pitkospuita, ja kyllä siellä lämmin tuli. Kelitki oli kohillaa!



Niin ja edelleen käänteisessä järjestyksessä, kerkesin tällä vuorokauden mittasella Oulu-visiitillä käymään Kaarlessakin, eli yökerhossa istumassa, ja oli kyllä mukava ilta, kun sattu olemaan niin moni tuttu ja ystävä samassa paikassa. Kukaan tutuista ei vaan meinannu tunnistaa mua tummemman hiusvärin vuoksi :--D Ja kun ei mua oo tuolla yökerhoissa muutenkaan paljoa näkynyt. Katja kanto mulle energiajuomaa pöytään, joten sain jutustella rauhassa kuulumisia, palvelu siis pelas, hhaha.

Eilen tultiinkin jo Rovaniemelle, ja täällä pyörähti jälleen kerran arki käyntiin. Rauhallinen aamupuuro maistuu niin hyvälle täydellisen reissun jäljiltä! Nesteetkin lähti karkuun, ja tänä aamuna paino oli siellä 53 puolella.

Käväsin viikonloppuna muuten taas Inbodyssa, ja paino oli mittauksen hetkellä 55kg, mutta rasvat oli 15,7%. Mulle nuo mittaukset tekee hyvää, kun muistuttelee aina itteä, ettei tässä mitään hätää ole. Alhasethan nuo sinällään on, mutta nyt eletäänkin jo kisavalmistautumisen aikaa.





Multa on pyydetty muuten tuota skyrkakun ohjetta, joten tässäpä tulee vielä lyhykäisyydessään:

pohja:

3dl cashewpähkinöitä
puoli desiä kookosöljyä
15-20 taatelia

välikerros:
banaani tai mansikoita tai ihan mitä tahansa hedelmää/marjoja

pintakerros:
4dl kuohukermaa
5dl skyrrahkaa (käytän ite vaniljaa)
+ vaniliinisokeria/uutetta jos mieli tekee

Ekana liotan pähkinöitä muutaman tunnin. Sen jälkeen laitan pehmenneet pähkinät kulhoon, pilkon pieneksi sinne taatelit ja sauvasekottimella muussaan ne. Sulatan mikrossa kookosöljyn ja sekotan joukkoon. Tämän jälkeen laitan pohjataikinan kakkuvuokaan ja vuoka jääkaappiin.

Pilko banaanit viipaleiksi tai mitä ikinä laitatkaan ja asettele ne pohjan päälle. Takasi jääkaappiin.

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja sekottele rauhallisella teholla skyr sekaan. Sen jälkeen laitat sen vuokaan ja pidät koko systeemiä yön yli jääkaapissa.

Nauti vaikka mansikoiden kanssa. Ah.


Ens kerralla sitten kirjottelenkin teille ehkä vähän yhteistyöhommista, kunhan pääsen tulostamaan erään lappusen, ja vietyä sen vielä postiin ! Mielissään tästä.

xoxo
mira


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

itsenäistymisen haasteita

Nyt kun en enää murjota kipeänä, palaan takasin tänne ruudun taakse. :--D Viikon reenitauko on ohi, ja loppuviikosta viisuri yritti puskea vielä lisäksi esille, voi olla siis siitäkin aiheutunutta kipeytymistä, sillä se on melko tavanomasta tässä osotteessa. Josta tuli mieleen, että stressi on jännä asia. Ennen viime kisoja en ollut kipeä, mutta eka viikko kisojen jälkeen alko viisurit ilmestymään, ja tulin kipeeksi. Tuntu jotenkin, että ne oikein oli odottanu kisojen jälkeistä aikaa. En oo lääkäri, joten en mene ja tiedä tästä asiasta, mutta löydän jonkun oudon logiikan tähän systeemiin. Samalla tavalla nyt kun koulussa on alkanut helpottamaan ja töitä on ollut vähemmän, niin alko hampaat saapumaan taas hieman enempi esille. Hm.

Kuitenni. Ehkä törkeää sanoa näin, tai tää lause ei kuulosta fiksulta ollenkaan, mutta vietin normaalin ihmisen vapun. Söin normaalisti, vietin aikaa läheisten ja kavereiden kanssa, sekä kävin brunssilla. Hengailin mökillä, kävin keilaamassa ja pelasin korttia, oleskelin ja toljoteltiin Supernaturalin seiska kausi loppuun. Ei yhtä ainoatakaan reeniä ja lisäksi vappu sisälsi "ohisyömistä". 

Aluksi mulla oli jotenkin hieman vaikea suhtautua tähän asiaan. Tosin hakkaan päätä seinään reenitaukojen aikana aina, sillä mua ei oo luotu olla möllöttämään kokonaista viikkoa. Reeni on parasta, ja toimii hyvänä terapiana. Ilman reenejä tai liikkumista musta tulee kamalan levoton, enkä oikein tiedä miten päin pitäisi olla, tai olla olematta. 

Lisäksi tässä lyhyen ajan sisällä olin uponnut vähän liikaa ruokavalion kuplaan, joka oli aivan hyvä poksauttaa rikki. En jaksa kovin syvällisesti jaaritella asiasta, mutta sanottakoon, että selailin vanhoja kisadietin kuvia, enkä halua olla tällä hetkellä vielä niin kireässä kunnossa, eikä mun tarvitsekaan olla. Kolme päivää "normaalin" ruuan syömistä, sopivan herkuttelun kera ei tuhoa mun pitkäjänteistä duunia. 

Haluanko tosiaan näyttää tältä aina, niinku alemmassa kuvassa? En halua. Mielessä se kireys näyttää hemmetin hyvälle, mutta kun katon näitä kahta kuvaa (jotka on varmaan ittiä hirvittävimmät kuvat ikinä) muistan, että tuo loppuaika oli raskasta, voimat oli vähissä ja näytän ennen kaikkea väsyneelle, sekä kuihtuneelle. Ei siinä paljoa muuta jaksa, kun puskea vaan kisoja kohti. Ja haluan elämään muutakin sisältöä silloin, kun ei olla vielä aivan kisoja lähellä.
Valmentaja on ilmassut, että oon eellä aikataulua, joten se muutama päivä pitää osata hölläillä, se ei tuhoa kenenkään kuntoa. Kauneus tulee sisältä, hyvästä olosta, ja piti vähän käännellä näitä asioita itteni kanssa, jotta palaan takasin sieltä fitnesskuplan laidalta tänne normaaliin aivotoimintaan. Olen mieki välillä hankala ihminen. Ja tää on taas semmonen juttu josta haluan puhua, sillä nämä asiat on hyvä tiedostaa.

Tältä?
Vai mielummin tältä?


Jos vertaan omia jalkoja, sekä poskia, valitsen tän jälkimmäisen. Näin on hyvä olla, joten päätin myöskin olla tyytyväinen jälleen tän hetken kuntoon. Mulla on myös kehittämisen paikka EDELLEEN ymmärtää nesteen kertymisen aiheuttamat kriisit. Se on vaan nestettä, ja lähtee kyllä. Rauhotu ihmislapsi.

Ongelma on ehkä siinä, että mulla on varsinainen päätavoite, mutta oon unohtanu välitavoitteet. Oon puskenu koko ajan eteenpäin, enkä oo pysähtyny nauttimaan saavutetuista tuloksista, sillä mun ajatusmaailman perus sääntöjä on, että nöyränä pitää pysyä, muuten kehitys ei jatku, ja aina pitää kehittää itteä, oli asia mikä tahansa. On tietyllä tavalla hankalampaa olla olematta jo kisadietillä. Koska oon tietyllä tavalla vastuussa ite itestäni. Enkä voi heittäytyä valmentajan huostaan, ja kuunnella ainoastaan "määräyksiä". Vaan saan ja joudun olemaan itsenäisempi.

Toinen ongelman mahollinen syyllinen saattaa olla se, että koen pääseväni liian helpolla. Kun ihmiset puhuu siitä, kuinka rankkaa koko systeemi ja kisoja edeltävä aika on, ja kun se ei olekaan, se tuntuu siltä, että teenkö jotakin väärin nyt tässä, kun en riudu ja kärsi. Ja viimeksi oli rankempaa kuin nyt, joten mitä teen väärin? Vaikka loogista on, että sillon kun homma tuntuu hyvältä, pitäis tajuta, että se nimeomaan sillon toimii.

Sinällään tää on mun elämän kannalta varmaan tärkeintä ja kehittävintä aikaa, jos puhutaan fitneksestä. Kun tasapainottelen koko lajin kanssa. Koska mitä sitten, kun joku kaunis päivä lyön korkkarit ja biksut naulaan? Jäänkö tyhjän päälle, vai osaanko tasapainotella terveellisen ruokavalion kanssa? Tuleeko se luonnostaan? Helppohan se on dietillä olla -oikeasti. Teet vaan mitä paperilappusessa lukee. Vaikka mun valmentaja on päle, haluanko olla riippuvainen toisen ihmisen sanelusta aina? No en. Mun yksi ystävä lopetti kilpailemisen sen vuoksi, koska laji aiheutti stressiä. Tämä ystävä haluaa löytää tasapainon terveelliseen elämäntapaan, oon niin ylpiä siitä ihmisestä. Ja ymmärrän kyllä täysin. Tää on mun henkistä kasvun aikaa. Valmistelevaa, etenkin, jos suunnittelen pitkää kisa"uraa". Koska se elämä joka on nyt ja tässä, on kaikista tärkeintä. Ja mulle on itseasiassa paljon kovempi haaste tasapainotella näiden asioiden kanssa itsenäisesti, kuin seurata määräyksiä. Oon oikeastaan ilonen tästä tilanteesta, sillä tää kehittää taas ajatuksia.

Tää kuva tuli body fitneksessä kisaavan Pauliinan fb-sivulta meikkiksen etusivulle, ja muistutti taas vähän siitä, mikä on tärkeintä.



Mutta joo, brunssi ja vappuaatto oli niin mahtavat, että unohtu ihan ottaa kunnollisia kuviakin. Mutta skyrkakku meni kuumille kiville, ja siitä hoksasin ottaa ennen syömistä kuvan jopa :--D Omom.

Nyt painellaan taas reenejä, ja osasin olla eilen järkevä, ja alotin ekaa kertaa sairastelun jälkeen vähän kevyemmin. Silti jalat aivan tukossa. Viikonloppuna olis vuorossa taas reissua, ja huomenna mie pääsen pitkästä aikaa laittamaan hiusta kuntoon!

Kuullaas taas, muiskis!

xoxo
mira


keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

mökötyspostaus

Yhh.
Nyt ei tuu treenikuvia. Maanantaina meillä oli koulussa UKK-kävelytesti - lumisateessa. Sen jälkeen silmiä poltteli, silleen niinku ne aina omalla kohalla polttelee, kun on kuumetta. Näh, ei mulla ollu kuitenkaan sinällään kipeä olo. Salille. Nyt väsyttää, ei irtoo kyllä mitenkää hyvää jalkareeniä. Noh, siirrän sen koska tein kuitenkin eilen porrasreenin. Teen selkää ja hauberia. Aivan hyvä reeni, lihaksia hapottaa. Mutta fiilis ei oo hyvä, ajatus ei kulje yhtään. Kotiin, en pysty liikkumaan mihinkään suuntaan, en saa mittään aikaan. En varmaan tuu kipeeksi, kipeytyminen on asennekysymys. En varmaan mittaa kuumetta, ei sitä vaan oo, piste. Suihkussa käyminen kesti kaks tuntia normaalia pidempään. 
Seuraavana aamuna kurkkuun sattuu, kurlaan suolavedellä, kyllä se ohi menee. Päivällä päätän skipata koulun uintitunnit ja väitän etten mee salille, oikeasti oon pakannu salikamat laukkuun. Sitten havahuin, kotia nukkumaan. Tämä päivä, ja kurkku vielä kipiämpi, lupaan jättää kovat treenit väliin, mutta jos illalla menis kehonhuolto-tunnille, kun on sinne toiselle salille se kymppikertakorttikin, jota en oo kerenny käyttämään. Ja hei ainakin meen kävellen kouluun, niin ei ihan vetelysty tässä. Kävelin puoleen väliin matkaa, ja laitoin kaverille viestin, voiko napata auton kyytiin tien varresta, ja taidan sen kehonhuollonkin nyt sitten skipata.

Ei hitto, kuinka huono oon sittenkään kuuntelemaan kroppaa. Makasin koko eilisen illan. Ja tänään oon myös vaan koulun jälkeen rötvänny. Mulla tekis mieli sanoa, että tän takia välttelen kevyitä viikkoja. Oon kehitelly päässäni skenaarion, että kun höllään, kroppa näkee siinä oivallisen tilanteen sairastua. Ehkä kyse onkin siitä, että treenaan, kunnes sairastun ja on pakko pitää lepoa. Järkevä tyttö. Joka kerta ku oon kipeenä, taidan kirjottaa tänne siitä kerrasta 2012, kun en tajunnu, ettei kipeenä tai puolikuntosena reenata. Tein sitä yli kuukauden, tai parikin. Ja ansaitsin reippaasta ja hienosta suorituksesta keuhkokuumeen. Sitten levättiinkin vähän pidempään. Aina pitää tuostaki ittiänsä muistuttaa.

Osaan kuunnella kehoa terveenä, mutta nyt jos miettii mun fiiliksiä ja kropan tuntemuksia, tää tauti oli iskemässä läpi, ja nyt parannutaan. Aluksi suunnittelin, että reenailen loppuviikosta reenit täyteen, mutta pakotan itteni olemaan poissa salilta koko viikon. Ärsyttää, en mie harrasta kipeytymistä. Kehittämisen paikka, heikko kipupiste. 

Eli nytkin makaan sohvalla, hengitys tuntuu kuumalta edelleen, vaikka lämpö on onneksi laskenu. Kurkku on kipiä ja pää tukossa. Onneksi mikään kova tauti ei oo päällä, koska lämpöä ei oo tosiaan näkyny kun eilen. Mutta pidän joka tapauksessa koko viikon kevyenä lepäilymeininkinä. Ainoastaan aion nähdä ystäviä, meillä on kuiteski huomenna vappujuhlat, ja perjantaille brunssipöytä varattuna. Rennosti vaan.




Se siitä hölinästä.

Muuten tällä viikolla oon ottanu ylimääräsiä kasviksia ja vitskuja. Rakastuin pitkästä aikaa paistettuun sipuliin, parsakaaliin, tomaattiin ja paprikaan, ah. 

Ja huomiselle illalle koko porukka tekee jotain mukanaan tuomista, sillä meille muille tarjoillaan siellä poron käristystä! Sovittiin, että Mari leipoo rehellisen mutakakun, ja mie teen sitten semmosen tyttökakun, jota nuo miehet ei kuitenkaan suostu syömään :--D. Muutenkin meillä oli pitkä prosessi miettiä ruokia, sillä porukka on niin sekalainen sakki, jotta pitää olla gluteiinitonta, laktoositonta, kalatonta, epäterveellistä ja terveellistä. Mutta kyllä meijän huomenna kelepaa, nam!

skyr-kakku, raakakakkupohjalla. Mutta kyllä valmiista luomuksesta kermaa ja sokeria löytyy!

Mun fiilikset kipeänä, vaikka en bulkkia oo nähykkään :--D Mutta kuten huomaa oon hieman pahalla päällä, ja siksi olo on tää:


Okei, mä toivoin vähän aikaa sitten, että melkein vois olla kipeänä silleen sopivan vähän, että vois ottaa rennosti, ja tuijotella netflixiä. Sitä saa mitä tilaa, ja on ollu kieltämättä ihan mukava ottaa rauhassa, ja päästä lempparisarjoissa taas vähän pidemmälle. Plus on aikaa läheisille. Plus mun päivän kohokohta oli, kun sain kaupasta viestin, että mun varaama maailman paras puuro on saapunu! Maistoin tätä Helsingin reissulla, ja ei oo olemassa parempaa puuroa, ainakaan tällä hetkellä. Suosittelen:


Nyt jatkan lepäilyä. Kuullaan, kun oon taas paremmalla tuulella :--D.

Ihanaa vappua kaikki! Nauttikaa fiksusti (syökää paljon, juokaa vähän)!

xoxo
mira

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Fitness Classicin reissu plus kuntokuvvaa

Apua! Nyt on kyllä ollu hiljaiseloa täältä, koska yleensä selailen puhelimesta kuvat, jotka pasautan tänne blogin puolelle, ja nyt niitä sai selata niin pitkälle, että jätin leikin kesken, koska muuten tästä olis taas tulossa täys kuvapläjäys. Lisäksi tää viikko on ollu mulle niin henkisesti, kun fyysisestikkin tosi raskas, sillä meillä oli koulun puolesta vuodeosastolla harjottelu, ja sanotaanko näin, että laajensi hieman lisää tuota käsitystä maailmasta, ja nosti tuhottomasti arvostusta esimerkiksi lähihoitajia kohtaan. Kovan luokan työntekijöitä, kaikki rispekti teille! Aamut on noustu sängystä siis kuuden aikoihin, ja nukkumaan juostu siinä ennen kymmentä. Ja jossain välissä työt ja reenitkin hoidettu. Mutta nyt alkaa kevät helpottamaan, tätä on odotettu!

Ai niin, takasin asiaan, mitäs tässä on tapahtunu:

Fitness Classicin reissua odotettiin ku kuuta nousevaa ja kiertävää ja niin edelleen. Sponssasin meijän Rollon tyttärille Sannulle ja Jonnalle kisakynnet, sekä koristelin Sannun kisa-asut. Tytöt veti kyllä niin upeasti, ja molemmilla vasta kisadebyytti, ai että oli hyvännäköstä salikissaa lavalla! Kovan työn molemmat on painanu, kun on vierestä projektia saanu seurailla. Onnea vielä molemmille!

omatkin reenit tuli hoidettua

Sitten se reissu koitti. Lennettiin Marin kanssa perjantaina Helsinkiin, ja ihana Jenni ja neljä liian söpöä koiraa majotti meidät koko viikonlopuksi. Kentältä mentiin suoraan kauppaan ostamaan ruuat ja melko lailla heti kaaduttiin unten maille.

Lauantaina seikkailtiin sitten kultsalle kattomaan suoraan junnukisat. Huudettua tuli ja paljon, jonka jälkeen takasin Helsingin ytimeen hoitamaan pakolliset shoppauskierrokset ennen meijän tiimin treenejä Mayorsilla.

 Vaikka yritetään näytellä asiallisia, niin ei se vaan onnistu

tän neidin eka kerta Starbucksissa!

Tiimi kokoontu Kampissa, josta lähettiin suunnistamaan salille porukalla. Oli ihana nähä koutsia, sekä tiimikavruja, jotka kaikki majailee Oulussa, joten aika yksinäinen eksynyt wannabe-salikisuli oon täällä Rovaniemellä :-D Reenailtiin porukalla olkapäät hapoille, ja lopuksi heitettiin korkkarit jalkaan ja otettiin kunnon posekierrokset.


Siinä taas ihan kriiseissäni seurailin koutsin katseita. Mia on just sellanen joka myhäilee mysteerisesti ja tulkitsen sen ilmeitä aina pahimman kautta. Koska se on kovis-koutsi. Viimein se tuumas ääneen, että "Mira...sun dietti lyheni just 16 viikosta 10-8 viikkoon. JOS..tuo sun kunto pysyy tuollasena." Siinä meinas leuka loksahtaa Mayorsin posehuoneen lattian läpi alakerran kyykkytankoon kolinalla ja korkkarit lentää kattoon. Kukaan ei usko kuinka hyvältä tuo kommentti musta tuntu. Oon painanu niin hemmetisti sitä duunia, ja tässä se palkittiin. Mutta onnistuin noin viiden minuutin jälkeen vetämään myös tästä asiasta kolmannen asteen kriisihälytyksen, että mitäs jos se kunto ei pysy, ja kerkeänkö kuntoon ja miten mä selviän tästä kaikesta. Pölijä, samalla tavalla kun tähänkin asti. 
Tosiaan, oon saanu kehitystä ilmeisesti aikaan, sillä syön hyvin, ja silti Mia jopa ilmotti, että jos tulee väsyneitä, tai raskaampia päiviä, voin huoletta nostaa itsenäisesti hiilareiden määrää niinä päivinä. Mä - rakastan - mun - valmentajaa - virallisesti - piste. Mutta tiiättekö mitä! Mie saan viettää herkutteluhetkiä esimerkiksi vappuna (jonne varattiin brunssi, ah) ja juhannuksena! Ainakin, jos tosiaan kunto pysyy tässä, ainahan voi tilanteet muuttua :--D Mutta ei jumpe. Noin kolme kiloa kisapainoon. En todellakaan ole ylimielinen, itse asiassa nolostelen aina, jos joku jotain positiivista sanoo, ja mietin itekseni, että kisapäivänähän sen vasta näkkee..mutta tuossa hetkessä olin ylpeä siitä työstä, jota oon teheny.


Tämä kuva vähän kauhistutti heittää tänne, ei ole oikein meikkiksen tyylistä, mutta kyllähän ne tossa syksyllä pamahtaa internetin ihmeelliseen maailmaan ne kisakuvatkin.

Reenien jälkeen päästiin viimein mun ja Marin sijaiskotiin duunailemaan bataattiburgerit, ja ylläri ylläri nukkumaan.


Sunnuntaina töhötettiin oman tapamme mukaan, ja oltiin kultsalla tunti ennen ku ovet edes aukes. Mietittiin siinä, että ai niin se meijän suunnittelema brunssi oli kokonaan unohtunut, ja lähettiin ettimään edes kahviloita, jotka olis ollu siihen aikaan pyhäpäivänä auki. Eipä löydetty, joten mitä meidän brunssille lopulta tapahtu? Siitä muodostu romanttinen eväshetki Shellillä. Jep.


Kisojen jälkeen moikkailtiin tuttuja ja lähettiin lentokentälle. Lentokoneessa viimeistään huomas, kuinka pahasti oltiin saatu fitness-yliannostus, sillä heitettiin niin mautonta huumoria ja kihiteltiin keskenämme, ku pahaset teinit. Se oliki kunnon fitness-lento, koska koneessa sattu olemaan varmaan koko Rovaniemen kaikki salihirmut, ja näin hienoa huumoria heitettiin, kuten "Jos tää kone tippuu, se johtuu siitä, että koneessa oli liikaa lihasta" "Toivottavasti salin isoimmat jätkät istuu eri puolilla konetta, sillä muuten me lennetään vinossa" Ja lisäsimme kaikkeen mahdolliseen etuliitteen fitness. Voi morjens, väsynyttä flikkaa oli molemmat siinä kohtaa :--D Anteeksi lapsellisuutemme.

Mahtava ja antosa reissu. Oma sarja näytti hyvälle, ja alko rehellisesti jo hyvällä tavalla jännittämään kisat. Apuva. Parasta oli kuitenkin mun ihana seuralainen, kiitos muru!

Tää viikko on sitten ton Oulun reissun lisäksi menny harkassa, salilla ja duunissa. Tänään käväsin sitten ystävän kanssa ansaitulla kahvihetkellä. Ja vaihtelun vuoksi ostin kanan jauhelihaa ja paistoin pihvin poikineen.





Tsemmosta tällä kertaa. Ja vielä huom! Käykäähän osallistumassa mun murusen blogissa kilpailuun! Siellä on arvontameininkiä:


xoxo
mira