perjantai 2. lokakuuta 2015

Karsintojen kisaraportti

Viime viikolla päivittäminen jäi välistä, hieman ollut teknisiä ongelmia tietokoneen kanssa, mutta nyt toimii ja pääsee taas blogin pariin, puhelimella ei oikein onnistu tämän puolen hommat.

Oulun karsintakisat on käyty, ja sieltä napsahti kolmas sija, mutta ennen kaikkea pääsylippu SM-kisoihin. En oikein tiedä mistä kirjottelisin teille, sillä koko ajan tapahtuu niin paljon, että hyvä kun itse pysyy matkassa mukana.

Käydään vaikka lyhyellä kaavalla ne Oulun kisat läpi.
 Viimeistelyviikolla alkuviikosta hormonitoiminta pelasi normaaliin tapaan, ja keräsi tietty nesteiset tunnelmat vielä siihen tyhjennyksen lisäksi. Siinä sai pitää päätä taas kasassa, että luotto tankkaukseen pysy kunnossa. Tehtiin sama tyhjennys-tankkaus, kuin pari vuotta sitten, ja toimi myös tällä kertaa moitteettomasti. Sain melko hyvän kunnon omasta mielestäni kisapäivälle. Perjantaina aamulla lähdin junalla Ouluun, jossa hoidettiin loput värit ja fiilisteltiin tiimikaverin kanssa tulevaa kisapäivää. Valmentaja tsekkaili kunnot ja illalla käytiin rekisteröinnissä. Illalla vielä mun rakas tsemppari Mari tuli Ouluun mun luokse.

Lauantaina aamulla olin ihan todella väsynyt, nukuin melko katkonaisesti, enkä tiedä johtuko se alitajuntaisesta jännityksestä vai viinin puutteesta. (Mie en nimittäin ottanut kuivatteluviinejä, enkä lavallenousu snapseja. Se on mun oma linjaus, että niitä ilman mennään, enkä jotenkin pidä tuosta ristiriidasta alkoholin ja urheilun kanssa.)
Mari kävi aamulla reippaana aamulenkillä ja mie aloin pakkaamaan viimisiä kamppeita kasaan. Siitä lähettiin sitten hakemaan valmetaja kyytiin, ja suunnattiin tiimikaverille hoitamaan kisalookit kuntoon.

Vaikka luulin etten jännittäisi ollenkaan, huomasin vetäytyväni tiettyyn omaan tilaan, jossa musta tulee hieman etäinen ja hiljainen ja siitä tiesin, että nyt alkaa homma hieman tuntumaan. Valmentaja laitto meikit ja olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen kisameikkiin! Iso kiitos <3


Hiukset vain suoristeltiin, ja itse asiassa lavalla lookki ei näyttänyt niiden osalta hyvältä. Tulevana lauantaina tehdään Marin kanssa koekampausta, ja tehdään uutta sotasuunnitelmaa. Sain myös hyvän tekosyyn viimein käydä kahden vuoden jälkeen värjäämässä hiuksia. Oma väri jäi mitään sanomattomaksi lavalla, joten vaaleaa raitaa laitettiin, ja oli kyllä ihana saada vaihtelua!


Saa nähdä mille näyttää värien ja kisameikin kanssa, koska se vaalentaa hiusta vielä lisää, kuten tuosta ylemmästä kuvasta voi nähdä. Mutta volyymia hiuksiin lisää SM-kisoihin!

Mutta tosiaan, siinä sitten siirryttiin tunti ennen naisten sarjojen alkua kisapaikalle, ja en kauaa kerennyt makoilla, sillä aikataulut kulki todella joutuisasti. Oli kyllä järjestelyt hoidettu hyvin! Vartti ennen lavalle nousua koko kroppa ja erityisesti kädet tärisi, vaikka henkisesti en jännitä ainakaan tietoisesti, niin kroppa monesti reagoi ja jännittäminen on fyysistä. Sain sen kuitenkin pois, ja oon tyytyväinen, että oon tehnyt henkisen puolen harjotuksia kisatilannetta varten. Sain kropan rauhottumaan täysin ja lavalle noustessa pystyin nauttimaan joka ikisestä hetkestä. Olin sata prosenttisen läsnä lavalla ja kuulemma näki yleisöönkin, että mie niin nautin. Esiintyminen on kehittynyt aivan valtavasti omasta mielestä parin vuoden takaa, eli ei ole mennyt tämän puolen treeni hukkaan. Toki koskaan ei ole valmis, ja tätäkin voi kehittää ja paljon vielä.


En oikein osaa pukea kisoja vielä kunnolla sanoiksi. Vertailuiden jälkeen tuuletin itsekseni takatiloissa, koska tuntui, että kaikki meni lavalla nappiin. Ja olin/olen niin onnellinen, että nautin ja olin tosiaan läsnä, se tunne oli mahtava! En jännittänyt paikkaa finaalissa, sillä olin päässyt ensimäiseen vertailuun. Tuli vaan tunne, että lavalle on päästävä uudestaan, sillä tämä homma on niin uskomattoman upeaa. Valmentaja kävi katsomassa ollaanko finaalissa, ja siellä oli nimi ympyröitynä, joten ei muuta kun palkintojen jakoon. Siinä kohtaa itse asiassa jännitti, ja kolmas sija sieltä tuli. Kolmen kärki oli pisteen erotuksilla toisistaan. Olin pääasiassa tyytyväinen, sillä se tavoite joka karsinnoista oli, täyttyi, SM-paikka lunastettu. Mutta koska oon todella voitonnälkäinen, totta kai jäi mietityttämään, mistä se kaksi pistettä voitosta jäi kiinni. Ainakaan lihasta ei ole liian vähän. Kunto oli sopivan kireä ja esiintyminen meni hyvin. Lisäksi monilla on ollut eri näkemyksiä. Tosin en mie huonoille hävinnyt. Valmentajalta on kuitenkin saatu palaute, ja nyt tehdään SM-kisoihin hienosäädöt, ja tavoite on saada vielä paranneltu paketti. Ja vaikka se oli vain se kolmossija karsinnoista, en anna sen määritellä vielä mitään. Kyllä sinne SM-kisoihin lähdetään voittoa hakemaan. Saatan kuulostaa hieman itsevarmalta, mutta tämä on vain mun tapa. Teen töitä nöyrästi ja kunnioitan jokaista kilpakumppania, mutta kun ollaan kisakaudella, jos en itse usko itseeni, niin kuka uskoisi? Sitä paitsi voin vaikuttaa ainoastaan omaan tekemiseen. Mie uskon voiton mahdollisuuteen, ei sinne lähdetä kakkospaikkaa tavottelemaan. Tavotteet ei ole tarpeeksi isoja, jos ne on liian turvallisia. Mun unelma ja nykyään tavoite, on kisapaikka KV-tasolla. Sitä varten pitää tehdä paljon töitä.








Joka tapauksessa päälimäisenä jäi loistava fiilis. Oli maailman ihanin viikonloppu. Illalla käytiin Marin kanssa nauttimassa ja syömässä thairuokaa, mitäs muutakaan kuin kanaa ja riisiä, kotona jäätelöä ja riisipuuroa. Aamulla oli vielä vapaa aamiainen, joten normaalia isompi puuro banaanilla maistu kyllä. Ja gluteiinitonta leipää. Mie rakastan puhtaita makuja.

Tällä viikolla on vedetty dieettiä ja treenejä normaaliin tapaan, oli ihana palata salille ja aamucardioille. Paino on kulkenut hieman alempana, vaikka kropassa on nestettä, joten kuka tietää, jos vaikka olisi hieman kireämpi paketti Lahdessa. Sen näkee sitten kisapäivänä, miten kroppa ottaa toisen tyhjennystankkauksen vastaan. Arki lähti Rovaniemellä saman tien käyntiin, kolme tenttiä (tosin maanantain tentin jätin uusintapäivälle, koska piti vähän priorisoida, enkä halua huonoja tenttituloksia) ja raportti luentojen lisäksi, sekä normaali työviikko. Energiaa on riittänyt aivan mielettömästi, joten mukavaa, kun on saanut pysyä liikkeessä!

Maanantaina alkaakin uusi viimeistelyviikko. Meillä on lähdössä niin upea porukka Lahteen, että ootan sitä reissua jo itse reissun puolesta. Pakko myöntää, että kyllä ne ajatukset on todella kisasuuntautuneet tällä hetkellä, funtsin todella paljon, miten saan pistettyä vielä lisää pakettiin. Kouluraportinkin kirjotusurakan alotuksessa oli hieman haasteita, kun ajatukset on viikon päässä.

Vielä loppuun haluan kiittää Rovaniemeläistä Sanna´s styleä! Mun "prinsessaviikkoon" sisälty karvojen poisto (ja kynsienlaitto, mutta siinä se olikin :--D). Siellä tehtiin mulle epilar-system sokeroinnin yhteydessä, josta haluan tehdä oman postauksensa, sillä kokemus oli niin hyvä. Olin ihan yllättynyt kuinka hyvä paikka oli!

Nyt en ees lupaa tulla kirjottelemaan ennen kisoja tänne, koska tämä blogi on nyt näköjään paikka, josta tingin ajan puutteen kohdalla. Kiitos ja anteeksi :D





xoxo
mira

torstai 17. syyskuuta 2015

TJ 9 yötä

Heipä hei!

Se olis viiminen kunnollinen treeniviikko loppusuoralla, ennen kuin polkastaan kisakausi käyntiin! Eli ens viikolla päästään jo tyhjennys-tankkausten maailmaan, sekä levittämään kisavärejä, ja viikonloppuna olis se ensimäinen koitos ja siitä parin viikon päästä SM-kisat. Kunto miellyttää pikkuhiljaa omaakin silmää, ja tuon lavalle puolet paremman version itestäni, kuin viimeksi.

Fiilikset on hyvät, kaikki tuntuu siltä, että nyt on oikea aika nousta lavalle. Oon tietoisesti keskittynyt elämään täällä reaaliajassa, jättäytymällä hieman sivuun blogin puolelta. Haluan keskittyä ja nauttia tästä kaikesta. Lisäksi koulu ja työt, sekä läheiset on pitäneet kiireisenä. Viikonloppuna saankin jo valmistautua kisojen jälkeen tulevaan tenttiin. Tuun tänne vielä alkuviikosta tekemään postauksen, mutta muutoin kannattaa seurata menoa nyt instagrammista. Sinne tuun seuraavan puolentoista viikon sisällä päivittämään varmasti enemmän, kuin tänne. Nytkin lähden vapaa-aikani käyttämään kahvihetkeen/kisareissun suunnittelu-palaveriin ystävien kanssa. Ainakin SM-kisoihin on lähdössä sellanen tukijoukko, että siitä reissusta ei voi tulla muuta kuin mahtava!

Dieetistä vielä sen verran, että ollaan onnistuttu nostamaan hyvän offikauden ja pohjatyön ansiosta aineenvaihdunta hyvälle tasolle, energiat ei oo ollu vähissä. Normaalia elämää on pystynyt tässä koko matkan varrella elämään. Jos mietin pitkän tähtäimen kautta, niin juuri näin sen pitää edelleenkin mennä. Elän elämääni, nautin kovista treeneistä, ja välillä noustaan kisalavoille. Nautin suunnattomasti tästä tunteesta, etten ole joutunut ryömimään pää sumussa yhtä määränpäätä tai päivää kohden, vaan rehellisesti voinut nauttia kaikesta, mitä juuri sillä hetkellä on tapahtunut. Eikä ole tarvinnut miettiä "mitä kisojen jälkeen"-tuntemuksia, vaan hommat jatkuu! Tämä on itelleni se tapa, jolla laji on mahdollista pitää elämässä koko ajan. Ei ole isoja eroja kisaprepin ja välikauden aikana. Hommia paiskitaan koko ajan, mutta ei ole uhrauksia. On vaan rakkaudesta lajiin. Tämä kertoo omasta mielestä valmentajan ammattitaidosta, ja oman asenteen kunnossa olemisesta. Voin olla tyytyväinen ainakin kisapreppiin, ei valittamista. 

Karsintakisojen jälkeen tuun tänne avaamaan sitten lisää kuvia, tuloksia ja tuntemuksia. Ja kirjottelemaan muistakin aiheista. Ainoa uhraus, jonka oon kisojen vuoksi tehnyt, on juurikin aika, jonka olen ottanut täältä blogin puolelta pois, sinällään ironista.

 Mutta nyt kaikki focus siihen itse asiaan, missä ne ajatukset on muutoinkin olleet. Eli vielä treeneissä ,ja ensi viikolla kun vuorossa on enää tyhjennystreenit, niin henkisen puolen valmistautumisessa ja poseerauksien hiomisessa.

Nopeasti on aika kyllä mennyt, ja ollaan jo kisakauden alkumetreillä. Nyt tulevana viikonloppuna starttaakin Jyväskylässä ensimäiset karsinnat, ja siitä viikko niin on Oulun vuoro. Nautin. Nauttikaahan kaikki muutkin! :--)

Ja tosiaan instagrammista löytää edelleen nimimerkillä :

guisma

Tässäpä muutamat fiiliskuvat vielä viime ajoilta:









Ja tosiaan...se arvonta. Kukaan ei valitettavasti arvannut kisa-asun väriä oikein, mutta päätin arpoa palkinnon kaikkien osallistujien kesken ja voittajaksi selviytyi nimimerkki:

Oona


Onneksi olkoon! Laitan sulle mailia tässä illan aikana. :--) Ja se bikinien oikea väri tulee tässä! 


Eli oikea vastaus on viininpunainen, en voinut hyväksyä punaisia arvauksia yksinään, sillä tarkistin Pinkkiheidiltä virallisen värinkin vielä, ja viininpunainen oli sieltäkin vastaus, joten arvonta suoritettiin senkin vuoksi kaikkien kesken. :--) Tälläisissä väreissä reippaan viikon päästä siis!

Nyt mie hiljenen blogin osalta, paitsi maanantaina/tiistaina päivitän vielä kertaalleen!
Olette rakkaita, kuullaan pian!

xoxo
mira

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kolme ja puoli viikkoa! Rakkauesta lajjiin.

Nyt on ollu hiljasta blogin puolella! Oon suunnannu ajankäyttöni muihin hommiin. Nauttinu treeneistä, rakastan urheilua, se fiilis ennen, reenin aikana ja jälkeen, parhautta. Tässä on enää kaksi ja puoli viikkoa kovia treenejä, ja välillä iskee semmonen harmi, että voi ei, kohta kovat reenit loppuu, mutta sitten hoksaan, että onneksi kisojen jälkeen pääsee edelleen reenaamaan. Se on se isoin juttu tässä hommassa mulle. Mietiskelin joku aika sitten, että vaikka kilpailuja tässä lajissa ei järjestettäis enää, tekisin tätä hommaa silti. Niin paljon nautin tästä. Treenaaminen on se mun juttu. Yksin, kavereiden kanssa, monipuolisesti.


Lisäksi oon käynyt koulussa ja töissä normaaliin tapaan. Koulussa on ollut kevyt alotus, kun siellä on kursseja menossa, joista saan hyväksilukuja. Eli oon kerennyt myös ottaa rennosti ja pysähtyä nautiskelemaan tästä kaikesta. Fiilistellyt elämää rakkaiden kanssa, sun muuta ihanaa. Eilen olin kaupassa niin hyvällä tuulella, että tuli yks ihanainen mieleen, joka rakastaa vesimelonia. Päätin ostaa vesimelonin ja viedä sen yllärilahjaksi. Siinä kun kuunteli hyvää musiikkia samalla reissulla, niin hoksasi taas vaan kuinka elämän voi nähdä hyvällä fiiliksellä, jos vaan haluaa.

Pientä jotain henkistä kriisiä yritti puskea tuossa alkuviikosta, kun jälleen keräilin nestettä ja aloin kiinnittää huomiota painoon. Se on paljon korkeampi, kuin kaks vuotta sitten, ja se on sinällään melko loogista, koska on sitä lihasta alakroppaan tarttunut, ja toisekseen, mun pitäis muistaa mitä lajia harrastan. Välillä meinaan unohtaa, että bikini fitneksessä ei haeta body fitness kuntoa. Se on aivan eri laji. Toisekseen painoarvio on vaan painoarvio, tässä ei olla laihdutuskilpailussa mukana, ei sinne päinkään. Mutta nää fiilikset meni onneksi nopeasti taas ohi. 

Luulen, että oon aika lähellä kisakuntoa, mutta oon kerran nähnyt sen riudutetun kunnon (47kg), enkä aina hoksaa, että se riudutettu ei nyt hirveän kaunista katsottavaa ollut, varsinkaan kun olin aika lihakseton. Siksihän halusin osittain vaihtaa lajia, koska ihannoin urheilullista, ja hyvinvoivaa kuntoa, semmosta missä on lihaksiakin jäljellä. Oon ylpeä, että oon saanu alakerran lihakset säilytettyä, ja niiden kehitys on ollut iso pari vuoden takaa. Eikä muuten lopu tähän. Vaikka ei nyt bikini fitneskään mitään hyvinvointiliikuntaa ole, vaan kilpaurheilua. Mutta kyllä se body fitneksen kunto, tai vaparifitneksen, eroaa huomattavasti biksusta. Ja itselleni tavottelen bikinikuntoa. :--)

Oon seuraillu muutamia diettejä, ja oon vähän säikähtäny kuinka alhasilla kaloreilla välillä vedetään, kuinka väsyneitä treenaajat voi olla. Saan olla kiitollinen siitä, ettei väsymys iske tänne suuntaan. Terveys pelaa ja jaksaa nauttia kaikesta mitä tässä tapahtuu juuri tällä hetkellä. Ei tarvitse odottaa yhtä päivää, selviytyä, miettiä mitä kisojen jälkeen. Koska kykenen nauttimaan juuri tästä hetkestä, tiedän, että kisojen jälkeen hommat jatkuu hyvällä mallilla. Kisat alkaa varmaan jännittämään viimeistelyviikolla, ja kyllä se lavakuume nostelee päätään. Vaikka tuntuukin, ettei tässä ole vielä edes dietille päässyt. Ehkä tästä on puolivahingossa itsestään todella tullut elämäntapa. En koe, että joutuis uhraamaan mitään. Viikonloppunakin olis tarkotus mennä stand uppia mahollisesti kattomaan. Kyllä elämän muistakin osa-alueista voi nauttia, vaikka tässä tällänen dieetti pyöriikin. Tuntuu niin hyvälle.




Kehonhuollosta on tullut iso osa mun rutiineja. Iltasin monesti pyörin tuossa lattialla venytellen, koska palautuminen ei oo nyt ollut kuitenkaan täysin optimaalista normaaliin verrattuna. Kyllä se jaloissa tuntuu, kun pari jalkatreeniä viikko-ohjelmaan kuuluu ja aamuaerobiset. Haluan pitää cardiot rullaavina ja salin puolella treenit edelleen vauhdissa, joten ennaltaehkäsen pahempia kiputiloja. Nyt kun on harrastanu tätä rutiinia hieman pidempään, niin huomaa ehottomasti sen hyödyn. Rullailua ei aivan niin usein, sillä tutkimustulokset on hieman epämääräsiä vielä tuosta rullaamisen määrän vaikutuksesta lihaskalvoihin. Koulussa ollaan tästä keskusteltu, joten muutama kerta rullausta viikkoon on ollu mun lopputulos. Tuleepahan imuroituakin useammin, kun tuolla lattialla hoksaa heti kaiken maailman pölyhiukkaset, hahah.


Kuntoa en jaksa niin usein tsekkailla, sillä edelleen se kisapäivän kunto ratkasee, ja tuomarithan ne päättää, mitä haetaan, ja mitä voittajalta vaaditaan. Mie vaan teen hommat huolella, ja kuuntelen omaa kehoa ja mieltä. Ajatusmaailma siitä, että kuka kärsii eniten = ansaitsee eniten, on kadonnut. Nykyään ajattelen, että se hyvä fiilis ja rakkaudesta lajiin- olo tulee hehkumaan kilpailijasta. Se nauttiminen tästä lajista motivoi mua antamaan treeneissä kaiken. Toki tässä auttaa kovasti myös se uusi wifi, jonka se salin omistaja sinne hankki, niin oon aivan omissa maailmoissani kuulokkeet päässä. Kiitos vaan Arcticin Mikalle, ihan mahtava mesta, tuo musajuttu oli mulle iso juttu.


Tällä viikolla pitäis tulla Pinkkiheidin väsäämät biksutkin, ja hei käykäähän tuolla muutama postaus takaperin osallistumassa kilpailuun! Vielä on puolitoista viikkoa aikaa osallistua! 

Toisekseen tilasin taas Sportheavyn Tuomolta treenilaukun, ja nyt musta tuntuu, että oon löytäny viimein sen oikean. Vedenpitävä, täydellisen kokonen, tietenkin pinkki ja kaikki oleellinen menee hyvään järjestykseen, ja tuon laukun saa vielä repuksi. Siinä on kaikki mitä mie treenilaukulta täällä Rollossa tartten. Vaikuttaa melko kestävältäkin, joten toivon meidän viettävän yhteistä aikaa vielä vuosia.

Ketopäivät napattiin pois, ja hiilaria saan koneeseen siis joka päivä. Sunnuntaina käytiin Marin kanssa portaissa, ja se on kyllä niin ihana tsemppari. Iso tuki mulle elämän jokasella osa-alueella. Vaikka oonkin salin puolella yksinäinen treenaaja, niin tälläset ulkotreenit on parasta ystävän seurassa. Lopuksi voi vielä paistatella hienossa päivässä ja vaihtaa kuulumisia. Ei paljon stressitasoille tee ainakaan pahaa.


Tuossa aamulla soiteltiin valmentajan kanssa, ja on se ihana valmentaja tuo Mia. Lisäksi mun tiimikaveri Sini joka on suuntaamassa myös Oulun karsintojen kautta SM-kisoihin on huikea tapaus. Me viestitellään ja tsemppaillaan toisiamme, ja muistutellaan aina välillä, että nautitaan vaan, kun kaikki tuntuu niin hyvältä. Ollaan kiitollisia ja onnellisia siitä miten asiat menee ja miten ne on hoidettu tähän päivään asti. Me ollaan tehty duunia täysillä, ja kolmen ja puolen viikon päästä on ensimäinen etappi, ja sillon nähdään palkitaanko se. Tulee mieleen sanonnat voimistelun maailmasta: "Tiukkana mutta rennosti" ja "Tosissaan, muttei liian vakavasti".

 Oon kuitenkin itse löytänyt sen tavan millä nautin tästä, miten saan tämän fitneksen osaksi mun elämää pysyvästi. Niin että se laji antaa mulle, eikä ota multa pois. En joudu uhraamaan mitään. Mun valinnat tulee sisältäpäin. Näin sen mun mielestä kuuluu ollakin.

Tänään olisi selkäjumppa selätettävänä, ja mun lemppari-intervalli porraskoneessa! Heti töiden jälkeen. Ilon kautta ihmiset!

ps. tuo stimulanttivapaa Prezone on aivan ykkönen iltatreeneihin! Voimatasot pysyy, mutta illalla uni tulee. 


xoxo
mira