sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Huomenna se viimein alakaa!

No nyt on hiilariähky. Viimiset ehtoolliset nautittu ja elämä kärsimykseksi vai miten se meni. No eikä, oon aivan intona seuraavasta 8+1 viikosta! Tiiän ettei se tuu olemaan yhtä kärsimystä. Mulla on sen verran hyvät lähtökalorit ja asennetta löytyy. Eli ennustan dietissä olevan semmosta tekemisen meininkiä, mutta kroppa ei joudu kärsimyksen kadotukseen. Tän takia oonki ihan intona, positiiviset odotukset siis!


No mitäs mitäs, päätin tänään tankkailla hiilaria, koska siitähän itse asiassa sittenki putoaa huomenna hieman pois. Eniten kirpasee aamupuuro, koska pystyisin varmaan helposti vetämään 100 gramman puuron aamusin, mutta tosiaan siitä sivalletaan osa. Onneksi nautiskelin tänään normaalia puuroa 30 grammaa isomman annoksen varastoon :--D. Päätin mennä tänään hiilarilinjalla ja jättää rasvoja vähemmälle, samoin jätin prodea alakanttiin kans. Hiilaria ja vettä.

Aamulla tosiaan uppos se melkonen puuroannos, ja mansikoita! Töissä eväksi meni päärynä, banaani ja uuniomena-skyr-rahkan jämät. Ja eilen muuten viimein tuli mieliteko! Se päärynä huusi mun nimeä kaupassa silleen "tulet katumaan, jos et syö minua ennen dieettiä." Joten mieliteotkin on nyt hoidettu pois. Kotona tankkasin coctailpiirakoita ja muutaman kananmunan. Siinä hetken masun kanssa lepäiltiin ja suunnattiin kaatosateessa kohti kahvila/baari 21:stä. Siellä kohtasin ystäväisen, sekä sen ihanat koirat ja käytiin vuorotellen hakemassa omat puolen litran gelato-annokset. Ja kyllä - se oli sen kaatosateen arvonen reissu. Lempparia appelsiini-jugurtti-gelatoa ja kaveriksi kylkeen oreo-gelatoa. Täydellistä. Tämä jatkoon. Tosin oli kyllä arvokastakin, mutta eipä ihan joka viikonloppu tuu puolen litran gelatoja kotiin kannettua.. onneksi vararikon saa aikaseksi myös kanafileillä.





Iltapalaksi naukkasin vähän kanaa, lisää coctailpiirakoita ja banaanin.

Eiköhän siinä ollu yhelle päivälle. Mulle riitti. :--D Kaveri kysäs oonko varma, etten halua makuuniin tms. Ja pakko sanoa, että mun makuaistit on muuttunu sen verran, ettei mättösafka eikä karkki, eikä etenkää suklaa oikein maistu. Jäätelö, hedelmät ja coctailpiirakat, ne on taivaasta, musta on tullu ehkä hieman tylsä. Kaalilaatikkoa teki mieli tuossa muutama viikko takaperin, että semmosia on mun mieliteot..

Ja hiilari ei tietenkään menny vatsaan, vaan suoraan hauikseen. 


Ja vaikka näistä kuvista ei uskois, niin mun luona on siistiä yleensä aina..en kerkeä kotona olla niin paljon, että saisin sotkua aikaan. Mutta peilejä en näköjään oo pessy pikkasen liian pitkään aikaan.

Lauantaina kävin tekemässä porrastreenin ja perjantain jalkareenikin kulki jäätävän hyvin. Yöunien laatu on parantunu aivan loistavasti, ja väsymys ei oo painanu. Siksipä nuo reenitkin on varmaa kulkenu nyt viikonloppuna. Kelepaa alottaa huomenna. 

ps. pyysin niitä kananmunia valmentajalta, kuten viime postauksessa mainitsin.. Tais valmentaja kotona naureskella, että no pistetään tytölle kananmunaa ko kerran pyytää. Sähköpostista löyty ruokkis dieetille ja viesti mukana, jossa luki "Tässä tää ois, voi alkaa yököttää jossain kohtaa ;)". Jos tää ruokkis ois huumoria, niin hyvää huumoria oliskin :--D Mutta eipä ole, sitä ei vissii muuta enää sitte syyäkkään :--D.

pps. sain ihanalta Marilta yllärilahjaksi huipun ihonkuorinta-aineen ja vartalovoiteen. "Jotta kisavärit onnistuu." Olet sie murunen, kiitos!



Mutta hyvillä fiilareilla siis. Katotaan mite se lähtee tirraa! Huomenna pääsen lenkille, mah-ta-vaa! Miten voi olla ihmislapsi näin onneissaan, että viimein se alakaa.

xoxo
mira

perjantai 24. heinäkuuta 2015

hermokipuja

Nää päivät hujahtaa niin nopeasti. Ei oo montaa vuorokautta, niin saan kiristellä. En lopeta tästä aiheesta jankkaamista, vaikka inhoan jankuttamista. Eilen pistin valmentajalle viestiä, että voitaisko sen verran muuttaa mun ruokkista, että jätettäisiin maitotuotteet (raejuusto) pois ja vaihettais valkuaisiin, kun niitä tuolla jääkapissa on aika monta vielä 180 kappaleesta jäljellä. Sitä paitsi voisin mennä tukkuun sitten hakemaan lisää, kun nuo loppuu, sillä on mukavampi, kun ei tartte koko ajan rampata ruokakaupassa!



Aamuaerobisilla siis alkaa, ja pitääki tänään muistaa käydä vaihdattamassa uus paristo sykemittariin. Ei oo tullu käytettyä sitä sitten muutamaan vuoteen :--D. 


Päivät ja treenit on menny hyvin, paitsi eilinen selkätreeni tuntu ettei lähe mihinkään, vaikka tuntuman ja väsymyksen sinne piffiin saikin. Huonot katkonaiset yöunet jatku tällä viikolla, joten se on vaikuttanu aika paljon tuohon päivien fiilikseen. Perus hyvällä tuulella, mutta kaikki se into on ollu jotenkin vähän lamaantunutta. Lisäksi viimiset yöt heräillessä tuntu ku koko kroppa olis ollu tulessa. Semmonen omituinen koko vartalossa oleva hermosäteily, joka kylläkin loppu, kun nousi ylös. Koska minäkin olen tautien hyvä googlettaja, totta kai aloin selvittelemään, mistä tää johtuu. Koska yleensä mun nukkumisessa ei oo mitään ongelmia, eikä tuollasia noin laajoja hermokipuja oo ollu aikasemmin. (Aikoinaan diagnosoin itelleni myös taudin, jossa luullaan olevansa koko ajan jossain taudissa, vaikkei ole..onneksi oon vähän rauhottunu tuosta vainoharhasta)



Mulla on pari kertaa käyny mielessä, etten oikein saa jodia mistään. Käytän ruususuolaa (pitäis laittaa vaihtoon) sen hyvän maun vuoksi, ja siinä ei oo jodia. Maitotuotteista sais sitä, mutta eipä niitäkään mene, kalaakin ihan liian harvoin. Kananmunista sitä jonkun verran saan. Mutta oon aikasemminkin miettiny. että pitääpä muistaa tutkailla tuota jodihommaa lisää. 

Miehän en tosiaan tiiä onko mulla jodin puutosta, mutta eilen kävin sitten hakemassa merilevätabletit käyttöön. Ainakin henkisesti vaikutti, sillä nukuin kahdella heräyksellä kymmenen ja puoli tuntia. Pikkusen eri vireystaso on tänään ollu. Ihanaa. 

Tässä netistä poimittua lista osasta jodin puutoksen oireista:

Uupumus, heikko kylmänsieto, kylmät kädet ja jalat, sumuiset ajatukset, kuiva iho, hikoilun puute, oheneva karvoitus, ummetus, vatsahappojen puute, painonnousu, masennus, energian puute, sydänvaivat, ahdistuneisuus, lihaskrampit, nivelkivut, rannekanava-oireyhtymä, tunne kaulan paisumisesta, käheä tai heikko ääni, hauraat kynnet, matala ruumiinlämpö, käsien ja jalkojen kihelmöinti, kilpirauhasen vajaatoiminta.

No siis dietillähän puolet noista oireista kulkee monilla muutenkin matkassa, joten näistähän ei voi taas ottaa itelleen luulosairautta. Mullakin esim on aina kylmät jalat ja kädet. Mutta pistetään silti merilevätabletit testiin, ja katotaan tapahtuuko mitään.

Monesti muuten kysytään, eikö dieetillä ole kauheaa kun on nälkä ja mielitekoja. Nälkä on mukava tunne, koska siitä tietää, että homma on menossa eteenpäin, ja mielitekoja mulla ei oikeastaan ole. Kaikista inhottavimmat puolet on sellasia, mitä harvoilla tulee edes mieleen. Eli ainoa puoli mitä dieettamisessa en arvosta en pätkääkään on hermosäteily, varsinkin öisin, ja joskus ne menetetyt yöunet. Niitä nyt on melko harvoin, mutta tuo hermosäteily on mulle turhankin tuttu juttu. Siitä en oo löytäny vielä yhtäkään positiivista puolta.. se että mie tunnen jotakin? :--D Mitä kireämmäksi kunto menee, sitä enemmän puutuilua ja säteilyä esiintyy. Mutta ei nyt normaalisti koko kropassa yöllä yhtäaikaa.  Toivotaan että homma on tällä selvä. Viime yönä herätyksestä piti huolta ainoastaan kerran herääminen vessaan ja toisen kerran tekstiviestiääni puhelimessa. 



Pakko muuten vielä kertoa miten mie teen tuon puhelimen kanssa öisin. En uskalla pitää puhelinta yön aikana laturissa, sillä pelkään tuhoavani sillä puhelimen akun kestävyyden. Samaten pelkään, että jos en oo ladannu sitä illalla kunnolla, se sammuu yön aikana, jos sinne tulee paljon ilmotuksia, ja täten herätyskello ei herätä. Ja samaten ne ilmotusäänet saattaa taas herättää liian aikasin. Tän vuoksi mie laitan aina netin kiinni illalla puhelimesta, puhelimen äänelliselle, että jos oon myöhässä jostain, minut saa kuitenkin hereille. 

Semmosta.
Lisäksi mun paino on ruvennut pyörimään kilon puolitoista korkeammissa lukemissa, mitä se oli kesäkuun alussa. Vatsalihakset löytyy edelleen, joten oon pohtinut tässä onko voinut käydä jotakin kehitystä, ettei se olis lihoamisen tai jodin puutteen aiheuttamaa painonnousua :--D. Valmentaja on saanu tosiaan osakseen paniikinomasia painon päivittelyviestejä, ja koska kunto on se mikä oikeasti merkitsee, tuli vaan rauhallinen viesti takasin, että lopetappas se vaakastressaus.

Tiimikaverin kanssa tuossa ideoitiinkin, että olis hieno sellanen vaaka, josta ei näkyis itelleen ollenkaan lukemaa, vaan se rekisteröis sen valmentajalle viestinä suoraan. Tai sitten sitä ei katsois itse ollenkaan, vaan joku muu katsoisi lukeman ja ilmottais eteenpäin. Mie inhoan vaakaa. Vaikka se on oiva apuväline kunnon etenemisen seuraamisessa, minun mielestä se aiheuttaa vaan stressiä ihmisille. Sillä painolla kun ei oo loppupeleissä mitään merkitystä. Mua ei ainakaan kiinnosta sen lukemat. Painon nousuun ja laskuun vaikuttaa ne nesteetkin ihan liikaa, ja missä suhteessa nestetasapaino on, paljon on otettu suolaa, paljon on nukkunut, onko ollut kuinka kova reeni, esim kova jalkatreeni, onko ollu hieronnassa yms. Elkää ainakaan ressailko sitä vaakaa ilman kisadieettiä. Miekään en offilla mitenkään turhan usein jaksa sen päällä seisoa.


Tänään olis toinen jalkapäivä tälle viikolle. Päätin ottaa riskin ja mennä töiden jälkeen treenille. Vaikka viime viikolla se oli tosi huono idea, mutta nyt onkin hyvät unet alla, joten oon aivan eri ihminen. Mie oon niin kauan aivan mukava tyyppi, kunnes joku vie mun unet. Viikonloppu meneekin  töissä. Ja sunnuntaina töiden jälkeen taidan hakea viimiset gelatot tälle kesälle. Mulla ei oikeastaan ole edes mitään herkuttelufiilistä ennen preppiä, mutta tuntuu, että mun ystävillä on kriisi siitä, että minun pitää herkutella niiden kanssa kun vielä saa, joten jos sitä jotakin ottais, niin härnätään sitä aineenvaihduntaa vielä kerran. 

Mutta minu paketti on saapunut postiin! Se se tekstiviestiherättäjäkin oli. Lähen pakkailemaan eväitä ja postin kautta, ainiin ja paristonvaihdon myös, töihin! Ihanaa viikonloppua!

xoxo
mira


maanantai 20. heinäkuuta 2015

lepoa ja homma uusiksi käyntiin

Huomenna on vapaapäivä, pyykit pyörii ja villasukat on jalassa, joten jälleen aikaa pysähtyä koneen äärelle. Viikonloppu oli ja meni ja se oli epätäydellisen täydellinen. Seura oli mahtavaa ja osasin kuunnella vähän omaa kroppaa.


 Jätin porrastreenin tekemättä sunnuntailta, sillä mun uni on ollut katkonaista ja vähän lyhyttä, joka on tosi epänormaalia mulle. Lisäksi oon käyny ihan ylikierroksilla ja jalat ei ollu palautunu normaaliin tahtiin. Salitreenit tuli tehtyä, joten se riitti viime viikolle. En oo liian pitkään aikaan vissiin pitäny kahden päivän yhtäjaksosta lepoa. Kroppa keräilee nestettä, veikkaan syyksi katkonaisia unia ja pitkiä duunipäiviä.

Joka tapauksessa viikonloppuna töiden lisäksi tuli hengailtua ystävien kanssa. Tarjolla oli tortillaa ja me käytiin vielä jälkiruuaksi vohvelilla!

mulle tummaa suklaata ja appelsiinia

mutta meinas tulla annoskateus tohon mansikkaversioon, valkatkaa se!

Tänään taas treeni maistu paremmin ku hyvin. Aamulla kävin vaa´alla ja paino oli tullu ylöspäin, sitä nestettä tässä keräillään. Toivoin melkein jo dieetin alkavan tänään, mutta nyt laitan omat silmät kiinni ja annan olla. Viikon päästä sitten dieetataan. Vaikka en oo päässy kellekään valittamaan, niin ystävät osaa lukea rivien välistä ja piristää. Ihanaa kun myös ne uskoo muhun, olette te vaan ihania, piste.

ennen treeniä vähän freshimpänä, haha

Tää laji on kyllä niin kylmää päätä vaativa. Pitää löytää se keskittyminen ja kultanen keskitie. Että tekee täysillä, muttei anna mennä yli. Pitää järki päässä, jalat maassa ja tavotella suuria. Mua ainakin kasvattanu tosi paljon. Opettanu niin paljon suhteuttamaan muutakin elämää ja olemaan kiitollinen. Kärsivällisyyttä on opittu. On opettanu luottamaan asioihin, vaikka ei kaikkea heti nyt saisikaan. Tavotteelliseksi, asiat ei tipahda taivaalta. Vaikka kaikki aina järjestyy, ei omalla mukavuusalueella pysty kehittämään mitään suurempaa. Organisointia ja järjestelmällisyyttä. On opettanu nauttimaan tästä hetkestä, ja oppimaan niin hyvästä kun pahastakin. Se on opettanut oikeanlaista itsekkyyttä ja oman jaksamisen rajoja. Kuuntelemaan omaa kroppaa. Se on myös opettanut olla olematta väärällä tavalla itsekäs. Pitää osata tarttua toimeen, olla alotteellinen. Asiat ansaitaan, ja pitää osata rakentaa pienistä asioista ne isot jutut. Kuinka keho ja mieli on yhteyksissä toisiinsa. Mie olen saanu tältä lajilta jo nyt niin paljon. Ja aion saada vielä lisää, ja oppia joka päivä.

Ihanaa alkuviikkoa.

xoxo
mira